Äkkiä se aika lopulta vierähti ja paljon hauskaa on ehtinyt tapahtua J Oli erittäin virkistävää päästä pois arjen pyörteistä hetkeksi ja viettää aikaa hyvän ystävän seurassa. Kiitos heti alkuun Tiialle ja Villelle vieraanvaraisuudesta ja mukavasta lomasta. Arki huolesi kaikki heitä sopii hyvin loman tavoitteeksi. Stressi taisi laantua jo senkin perusteella, että Kouvolan juna-asemalla istuessani niiskutan ja kurkku on sen verran kipeä, että piti käydä pastilleja hakemassa :D Asiaanhan ei ole vaikutusta sillä, että pidin yöt ikkunaa auki, kun meinasin tukehtua siihen järkyttävään kuumuuteen! Nyt on onnellisesti palailtu maailmalta koti-Kuhmoon. Vastassa oli Nepo hyvin onnellisena. Tosin ei niin onnellisena, mitä odotin. Herrasta on tullut todella rauhallinen ja yksinään se oli poissa oloni aikana pihalla puuhaillut lelujen kanssa. Nepollakin taitaa todella stressi helpottaa!

Palataan nyt kuitenkin ajassa taaksepäin ja kerrataan menneen viikon tapahtumia kuvien kera :)

Lähtö tapahtui perjantaiaamuna 16.5. kello 7.40, kun nousin kotipihan tienhaarasta linja-autoon kimpsujen ja kimpsujen sekä koiran kera. Olin kyllä todella yllättynyt (järkyttynyt!) kun kuski pyytää yli seitsemää euroa koirasta! Onneksi olin selvittänyt edellisenä päivänä, miten paljon kyseinen yhtiö on tavannut koirista ottaa maksua. Sain Nijille lipun jo paljon mukavampaan hintaan, 2,80 euroa. Minulle tosin vähän vihjailtiin, että koira voisi päästä ilmaiseksi, jos olisi sattunut olemaan joku muu kuski. Noh, minkäs teet. Ei tuo onneksi paljon ollut ;)

Itse linja-automatka sujui mukavasti. Bussi noukki paljon koululaisia matkan varrella ja meidänkin viereen eksyi yksi istumaan. Niji sai paljon katseita ja hymyn nousemaan useimpien huulille. On mukava tuoda vähän piristettä toisten päivään näinkin pienellä asialla J Tosin ei ne kaikki niin otettuja koirasta olleet, mutta siitä myöhemmin. Junalle selvittiin ajoissa, vaikka minun olisi pitänyt tajuta sanoa kuskille hyvissä ajoin, että ollaan matkalla rautatieasemalle, sillä bussi käy siellä vain jos sinne on menijöitä. Jotenkin ajattelin, että kyllä se varmaan tajuaa, kun minulla oli valtava vuori tavaraa mukana (2x reppua, laukku sekä kameralaukku). Kuka nyt Kajaaniin (meiltä sata km) matkaisi kamalan tavaravuoren kanssa..? Tietenkin jos jatkaisi linja-autolla. Eniveis. Hassua joka tapauksessa tuo oli, ettei suoraan junalle mennyt.

Junaan raahautuminen oli kamalaa! Ikinä se ei ole ollut yhtä inhottavaa kuin nyt. Ensinnäkin kysyin konnarilta, joka tuli ulos junasta asemalla, että onko lemmikkiosasto aivan junan päässä (jotta osaisin mennä oikeasta ovesta sisään), kun koira kylttejä oli taas väärien vaunujen kyljissä… Konnari mutisi jotain epämääräistä, joten nousin sitten viimeisen vaunun ensimmäisestä ovesta sisään. Koska kyseessä oli pikajuna, arvata saattaa, että nouseminen junaan oli kamalaa niitä ritiläportaita pitkin sellaisten kantamusten kanssa. Onneksi takana oli mukava mies, joka auttoi sitten laukun, joka meinasi juuttua oven pieleen, sisälle. Minun tuurillani vaunun eka osasto ei ollut lemmikkieläinosasto, joten jouduin raahautumaan siitä läpi. Niji poukkoili moikkaamassa ihmisiä, joten koitin parhaani mukaan pitää sen lyhyellä remmillä samalla raahaten tavaroita mukana. Vaunussa sattui olemaan mies, jota Niji kävi nuuskimassa, joka ilmeisesti pelkäsi (inhosi ainakin) koiria ja kysyikin sitten siinä joltain kanssamatkustajalta, että miksi tuollainen on täällä ja että saako niitä edes kuljettaa junassa. Huoh. Onneksi joku sille siinä sitten vastasi, että kyllä saa kuljettaa. Outoa, että tuollainen käsitys jollakulla oli vielä olemassa! :O

Junailu oli yhtä leppoista kuin aina ennenkin. Vaunussa ei ollut paljon koiria tai muitakaan eläimiä, joten saatiin suht rauhassa oleskella. Kuuntelin musiikkia ja katselin maisemia. Yritin minä nukkuakin, mutta siitä nyt ei luonnollisesti oikein mitään tullut. Nijille olin ostanut luun matkaa varten, mutta eipä se neidille kelvannut. Lihapullat tosin kelpasi ;) Olisi pitänyt varata mukaan ihan kunnon luu, kun ei tuolle sellaiset nahkaluut ikinä kelpaa. Kyllä luu sai kyytiä aina välillä, mutta ei se pahemmin jaksanut kiinnostaa. Itselle iski hyvännälkä, joten kipaisin ravintolavaunussa. Niji odotti sen aikaa penkkiin sidottuna. Kiitos meidän edessä istuneelle, joka lupasi pitää neitiä silmällä. Kun palasin, Niji oli vallannut istuimen ja tonki repusta leipäpussia ;D Yritti hienovaraisesti ottaa pussia ulos, mutta sen pahaksi onneksi osuin paikalle ja leipä jäi saamatta ;)

Meillä oli pitkä vaihto Kouvolassa, joten siellä sitten hengailtiin jonkin aikaa. Samalla tavattiin ensimmäistä kertaa livenä Minna (Ninja & Sani), joka esitteli Kouvolan nähtävyyksiä ;) Käytiin hakemassa kebabannokset ja syöpöteltiin niitä siinä jutskaillessa. Mun pitää joskus lähteä Kouvolaan kyläilemään ;D Mukaan tarttui Kouvolan Mustista ja Mirristä (jossa muuten näin yhden Marmaran belggarin) narupallo sekä kasvismassaluu. Kerrankin löytyi hyviä narupalloja, eikä sellaisia heliseviä ja muutenkin onnettomilla kahvoilla varustettuja tekeleitä.

Kouvolasta matkattiin Kotkaan taajamajunalla. Junassa sattui olemaan alle kouluikäinen tyttö mummunsa kanssa ja istuin heidän seurassaan. Mukava saada juttuseuraa junaan. Samalla Niji sain paljon paijauksia ja oli selvästi onnensa kukkuloilla kun pieni tyttö silitteli ja hali. Kotka tuli yllättävän äkkiä, joten selvittiin junamatka hengissä perille. Juna saapui Kotkaan siinä neljän jälkeen iltapäivällä ja Tiia kurvasi melko nopsaan aseman pihaan Mondeollaan ;) Eikä edes pelottanut olla Tiian kyytillä ;D Illalla käytiin kaupassa ja juoksuttamassa Nataa ja Nijiä läheisessä metsässä. Samalla tytöt kävivät uimassa ja Niji sai kuulla häntään tarttumisesta hieman “rankemmalla kädellä” kuin aikaisemmin. Hyvä niin, vaikka eipä tuo silti tainnut pahemmin tehota :D Harmitti, etten kameraa ottanut mukaan tälle reissulle. Aurinko paistoi ja tytöt rallatteli rantsulla kepin kanssa. Jossain välissä käytiin vilkaisemassa agikisoja hetken aikaa.

Käytiin vielä moikkaamassa Usva-saksanpaimenkoiraa sekä Nekku-villakoiraa. Niji oli heti kaveria Usvan kanssa ja tyttöset leikkivät keskenään kaksijalkaisten jutellessa. Nekkukin sopeutui uuteen tulokkaaseen hyvin. Illalla (yöllä..) turistiin Tiian kanssa niistä näistä. Tosi kivaa ja terapeuttista hommaa ;) Kiitos kuuntelijana olemisesta!

Lauantai lähti käyntiin minun ja Nijin osalta sillä, että kävelimme läheiselle sillalle ihailemaan merta. Kun isäntäväkikin oli jalkeilla, lähdettiin Tiian kanssa shoppaamaan puvut yo-juhliin. Monessa kaupassa kierrettiin ja tuntui, ettei sitä juuri minulle sopivaa löydykään. Kaiken lisäksi nyt on muodissa sellaiset melko lyhyet mekot, joista en niin perusta (näytän kahta lyhyemmältä niissä…). Mutta sellainen kuitenkin mukaan tarttui vihdoin ja viimein, kun sopiva (ensimmäinen kohdalle osunut sai luvan kelvata - Minäkö muka inhoan pukujuhlia? Ei kai…).

Shoppailureissu loppui siinä mielessä ikävästi, että Nekkua puri kyy ja kiirehdimme viemään kyypakkauksen (josta ei kuitenkaan eläinlääkärin mukaan ole minkäänlaista hyötyä) ja otimme samalla Usvan hoitoon eläinlääkärireissun ajaksi. Nijillä ja Usvalla oli selvästi superhauskaa, kun menoa katseli ;) Käytettiin nelikko metsälenkillä ja pääsivätpä nuo uimaankin. Harmikseni patterit loppuivat kamerasta kesken reissun, mutta jotain sentään sain räpsittyä. Alla hieman kuvasaastetta lauantailta.

Metsälenkin aikana Ville oli loihtinut hyvää ruokaa, joka kyllä maistui! Kyllä mullekin kelpaisi mieheke, joka taitaa kokkaamisen salat ;D Minä itse kun olen laiska tekemään ruokaa :P

Jätettiin koirat Villen huostaan siksi aikaa, kun Tiia näytti minulle hieman paikkoja. Autolla hurruuteltiin Kymenlinnaan ja kierrettiin muurit. Paikka oli hieno. Muutenkin Kotka oli aivan erilainen (vihreämpi) kuin Kuhmo, jossa oli vielä lähtiessä vähän lunta varjopaikoissa. Täysi kesä jo etelässä.

Illalla katsottiin leffaa. Katsominen tosin jäi yrittämiseksi, koska eräs nukahti heti alkumetreillä ;D Siispä säästettiin elävät kuvat toiselle päivälle. Uni kyllä maistuikin!

Suuntasimme sunnuntaina aamusta katselemaan agikisoja. Samalla harjoittelin kameran käyttöä ja räpsin kuvia. Tosin en kovin onnistuneesti, joten en tähän saanut yhtään kivaa valkattua. Pitää harjoitella vielä :P Agikisoihin saapui myös Riikka, joka jäi loppujen lopuksi yöksi Tiialle. Agilitykisoista kotiuduttuamme tilattiin roskaruokaa (mitäs muutakaan? ;D ). Elämäni ensimmäistä kertaa otin rullakebabin (olen maistanut ja hyväksi todennut) ja että oli nannaa. Pitää toistekin “erehtyä”.

Illemmalla suunnattiin Jounille ja Jonnalle tarkoituksena ottaa Yassolle puruja, mutta otettiin vain tottiksia, koska Jouni oli flunssassa. Nijille saatiin (kiitos Riikan) seuraamisiin tosiaan hieman enemmän potkua, jota on kaivattu. Nyt jatketaan reenilöintiä samalla linjalla eli laumaviettiä hyödyntäen. Tehtiin käännöstä vasempaan, kun se on jotenkin vaisu. Tehostui kyllä melkoisesti. Kahviteltiin (okei, minä join mehua), jonka jälkeen suunnattiin lemmikkienhautausmaalle päin lenkille. Koirat rallasi pitkin metsää ja Nijille palauttelin korvien auki pitämistä (korvat tosiaan tuntuivat jääneen matkasta…). Lenkin ja pölinöiden jälkeen unten maille.

Aamulla herättiin suhteellisen aikaisin ja suunnattiin metsään kera Usvan ja Anna-Marin. Kyllä oli menoa ja meininkiä lenkin aikana. Kiva nähdä niin iso lauma koiria kerralla pitämässä hauskaa :) Alla taas kuvasatoa. Eletään tosiaan maanantaita.

Usva parka joutuu kiusauksen kohteeksi ;)

Juomatauko

Kyllä se pieni koira ihan hyvin pärjää isojen joukossa, usko pois Tiia ;)

Nijillä on kuolaa keskellä otsaa :D

Usva taas alimmaisena ;D

Yasso ja Yasson keppi

Yasso jäljestää

Selvittyämme lenkiltä takaisin Tiialle, laittoivat edellä mainittu ja Riikka ruokaa. Ja hyvää tuli siitäkin! Kiva syödä kunnon ruokaa ;) Syöpöttelyn jälkeen lähdettiin kiertelemään lemmikkieläinkauppoihin. Mukaan tarttui noutokapula sekä kuristamaton nahkainen panta. Patukkaakin yritin metsästää, mutta huonoin tuloksin. Ei löytynyt sellaista omaan käteen sopivaa. Kaikki tosi isoja tai sellaisia nahkalerppuja, joista en tykkää :P

Riikan lähdettyä katseltiin leffaa herkutellen samalla. Tällä kertaa taisi eräs nimeltä mainitsematonkin pysyä hereillä ;) Usva saapui jälleen hoitoon ja oli yötä samalla.

Aamulla käytettiin Usva ja Niji juoksentelemassa lähimetsässä. Nijillä oli korvat jälleen hukassa! Jätettiin se kerran harhailemaan yksinään, mutta eihän siitäkään mitään tullut, kun meinasi neiti järkevänä juosta vilkkaalle autotielle meitä etsimään. Muuten oikein onnistunut juttu olisi saatu aikaan, kun Usvakaan ei sattunut jäämään neidin kaveriksi. Loppulenkistä saatiin onnistunut laumasta karkoitus -menetelmällä tehty korvien palautus ja sen jälkeen neiti oli yllättävänkin kuuliainen. Tietenkin vieras paikka voi antaa lisävaikutusta asiaan. Tuntui vaan koko reissun ajan neidin korvien kanssa kovin epätoivoiselta… Arght!

Aamulenkki veikin kauemmin, mitä odotettiin Nijin korvattomuudesta johtuen, joten selvittiin kämpille joskus ennen puoltapäivää. Katseltiin leffaa ja joku otti taas päikkärit ;D Kummallinen vaikutus noilla leffoilla voikin olla ;)

Lähdettiin iltapäivällä hakuilemaan ja tein Nijille jäljen myös (ja Natalle). Haussa pari tuuliharjoitusta, Tiia ja Anna-Mari toimivat eksyneinä. Hyvin sujui ja Nijillä oli kyllä välittömästi nokka auki, kun metsän laidalle tultiin. Otti heti hajun ja pinkaisi maalimiehen luo. Tiian piilo oli hieman vaikeampi, koska Tiia oli kallion seinämän vierellä. Hyvin kuitenkin sekin löytyi vaikka tuuli pyörikin epämääräisesti.

Jälki meni kivasti, vaikka toki on parannettavan varaa. Jäljellä oli kolme ojan ylitystä uutena juttuna, sekä pieni ja iso kaarros. Jäljeltä löytyi kolme esinettä ja kulmaa. Jälkeilyyn on muuten nyt saatu viimein sellainen kiva kokonaisuus (ajatus, miten jäljelle mennään jne.). Ensinnäkin, olen normaalisti pitänyt Nijin lähellä -käskyn alaisena, kun on jäljelle saavuttu eli koira ei seuraa, muttei myöskään hengaile mitä sattuu. Jäljelle alkuaikoina päästin katsekontaktin jälkeen, mutta rupesin myöhemmin päästämään jäljelle silloin kun koira katseli sinne päin. Nyt koko paketti on muutettu siten, että koira seuruutetaan jäljelle noin 10-20 metriä ennen paalua. Jäljelle pääsee vasta kontaktin kautta, kuten pentuaikoina on tehty. Sujuu muuten paremmin kuin sillä, että koira katselee jäljelle. Seuraaminen on Nepon kanssa käytössä, jotta koira rauhoittaa itsensä ja alkaa keskittymään ennen jälkeä. Tämä sama perusidea Nijin kanssa. Ja voin sanoa, että toimii!

Tässä ollaan matkalla jäljelle. Kiitos kuvaamisesta Tiialle ;)

Lähtö siis hyvä. Ensimmäinen suora, noin 10 metriä, ihan kiva, samoin kuin eka kulma, jossa meni aivan aavistuksen yli (jos en ihan väärin muista). Sitten noin 50 metrin suora, jossa noin puolessa välissä suora ojan ylitys. Oja ok, samoin kuin suora ylipäätään. Seuraava kulma ok, jonka jälkeen tuli pieni kaarros vasempaan ja ojan ylitys vinoon. Kaarroksessa jotain pientä häsläämistä ja ojan neiti (yllättävää) loikkasi suoraan yli olettaen jäljen jatkuvan suoraan. Tähän puutuin pienellä pakotteella ja otettiin oja uudestaan. Tällä kertaa Niji jäljesti sen aivan valtavan hienosti tarkistellen joka askeleen. Jes! Seuraavalla suoralla oli kaksi esinettä. Ensimmäinen ojasta ehkä 20 metrin päässä ja toinen 15 metrin päässä edellisestä. Molemmat esineet Niji ilmaisi varmasti. Toisen vähän vinoon, mutta johtui omasta sompailusta liinan kanssa. Seuraavasta kulmasta ei ole mitään muistikuvaa, taisi olla ok, mutta sitten tuli iso kaarros, jossa neiti nosti nokankin pois jäljeltä ja alkoi arpomaan (namitin kaarrosta vähemmän, tosin N ei syönyt muutenkaan makkaroita jäljeltä). Liinalla puutuin ja alkoi menemään suht kivasti. Ennen seuraavaa vinoa ojan ylitystä, Niji meni maahan luultavasti siksi, kun viime oja oli hankala ja jouduin puuttumaan. Siispä uusi käsky ja ojan ylitys mallikkaasti jälleen. Hieno Nispe! Seuraava pätkä oli jotain parisen kymmentä metriä ja päässä esine, jonka Niji ilmaisi hienosti. Sen muuten hoksasin, että olen arvioinut jäljet melko alakanttiin, sillä laskettiin Tiian kanssa, että tuolle jäljelle tuli pituutta yli 200 metriä, vaikka itse veikkasin maks 150 m… Hupsista. Tällaiselta meno näytti:

Esine ilmaistu ja odotetaan, että koira katsoo jäljelle päin ennen jatkamista.

Ilokseni jäljen päätteeksi huomasin, että neidin korvat alkoivat palautua ja kuulo pelasi. Kun metsästä päästiin, annettiin koirille potkaluuta nassuun ja hyvin tuntui maistuvan.

Illalla käytiin piipahtamassa Sapokassa venesatamaa sekä vesipuistoa ihailemassa. Niji lähti matkaan myös. Kuviakin tuli räpsittyä, mutta alkoi olla jo sen verran hämärää, että eivät ihan kaikki onnistuneet, mutta tässä muutamia:

Keskiviikko olikin jotenkin hassua aikaa, kun torstaina piti lähteä kohti Kajaania junalla heti aamusta ja Kajaanista kohti Vaalaa leireilemään. Päivä hujahti jotenkin ihmeellisesti ohi ja oli sellainen “tähänkö tämä loppui” olo. Aamulla käytiin kaupassa ja uittamassa koiria. Mentiin varta vasten rantsulle, jotta saan kuvia koirista siellä. Tässä kuvasatoa ja kuten huomata saattaa Usva tuli taas hoitoon:

Illalla käytiin tokoilemassa ja lenkittämässä koiria Usvan sekä jo toipuneen Nekun seurassa. Luoksetulojuttuja tehtiin Nijille siinä sivussa. Toivottavasti näillä olisi jotain vaikutusta asiaan. Tokojutuissa tein kaukoja, luoksarin pysäytyksellä sekä jäävät. Seuraamisiakin tein, ei yhtään hullumpaa.

Torstai lähti käyntiin aikaisin ja päivä oli matkustelua täynnä. Selvittiin leiripaikalle Suvirantaan joskus seitsemän aikoihin illalla. Itse painuin melko aikaisessa vaiheessa pehkuihin, sillä päivä oli ollut rankka molemmille. Nijillekin uni maittoi illan leikkimisen jälkeen. Huonekavereina meillä oli Mirja sekä Killa (tervu Mustantassun Kerttuli). Koirat tulivat hyvin juttuun, joten ongelmaa ei ollut neitien välillä.

Lauantai starttasi käyntiin hyvissä ajoin siinä puoli kahdeksan aikoihin. Koirat käytettiin ulkona ja suunnattiin sitten aamupalalle. Oltiin Mirjan kanssa samassa jälkiryhmässä, joten yhdeksältä suunnattiin jälkimetsään sekä esineruutuilemaan aamupäiväksi. Ennen lähtöä kokoonnuttiin pihamaalla ja selvitettiin missä vaiheessa jäljet ovat menossa kullakin. Metsiin selvittiin nopeasti, sillä jälkipaikka oli ihan kivenheiton päässä. Tehtävänä oli tehdä oman tason mukainen jälki, joten tallasin meille helpotetun version, sillä viime jälki oli ollut vaikea. Jäljellä kolme esinettä ja yksi kulma oikeaan. Alusta kangasmetsä. Jälki lähti tien laidasta ja noin 30-40 metrin päässä oli ensimmäinen esine risukasan jälkeen (Niji joutui makaamaan oksien päällä ilmaistessaan esineen). Muihin ryhmäläisiin poikkeuksena Niji ilmaisi menemällä maahan, muiden koirat toivat esineen. Kulma oikeaan tuli eteen noin 30 metrin päässä esineestä. Niji teki lenkin kulmassa, mutta selvisi kuitenkin jäljelle. Katsoin jälkeä tallatessa, että näen kulman tarkan sijainnin, mutta tietenkään jäkälät eivät olleet enää niin painautuneet kuin tallatessa. No, onneksi iltapäivällä oli tiedossa toinen jälki, joten siellä oli mahkut koittaa muistaa kulmien tarkan sijainnin katsominen, jottei liian suurta ylitystä pääse tapahtumaan. Ei tosin tapahtunut nytkään isoa, mutta ylitys kuitenkin. Tarkistelu olisi ollut ok. Seuraava suora oli lähemmäs sata metriä ja siinä kaksi esinettä. Molemmat esineet ilmaisi hyvin, mutta taas ennen vikaa esinettä olleet tyhjät askelet tuottivat hankaluuksia. Pitää koittaa muistaa tehdä jatkossa pidempi namiton suora ja vaatia se tarkkuus hommaan. Alustankin pitää tuolloin olla sellainen, että itse tiedän missä jälki menee. Kouluttaja kulki koko jäljen ajan meidän matkassa ja kehui ohjaajatyöskentelyä, lähinnä rauhallisuutta. Nijin jälkimotivaatiosta kehui myös. Neitiä kun ei jäljestäessä häiritse mikään.

Oli opettavaista seurata millaiselta metsäjälki saa näyttää. Koululla kun on lähdetty jälki pohjustamaan pellolla ennen metsiä ja koirat olleet sitä kautta tarkempia, vaikka metsäjäljelle ovat suunnanneetkin (eivät tietenkään sellaisia askel askeleelta tyyliin). Muutamassa asiassa olen kouluttajan kanssa hieman eri mieltä. Esimerkiksi juuri nuo teiden ja ojien ylitykset olisi hyvä tehdä vinosti, eikä suoraan, kuten jälkiryhmässä painotettiin. En tiedä millaisia tavoitteita muilla on, mutta ainakin minä haluan jälkikoiran, joka jäljestää joka hetki, eikä sinkoa suoraan tien yli olettaen jäljellä yhtään mitään. Kukin tyylillään tietenkin.

Otettiin loppuun esineruutua, jota ei olla Nijin kanssa kamalasti harrastettu. Esineenä meillä oli tumppu, jonka avustaja kävi viemässä koiran nähden piiloon ja Niji päästettiin etsimään. Hienosti lapanen löytyi. Taidettiin tehdä neljä toistoa. Pitää yrittää muistaa tehdä esineruutua useammin. Jotenkin jää sen opetteleminen kokonaan :P

Ruokatauolle selvittiin hyvissä ajoin, joten luppoaikaa oli hetken verran. Siinä juteltiin muiden kanssa sekä leikitettiin koiria. Niji sai uuden kaverin, Pimu-tervun (toivottavasti muistin nimen oikein). Kuvia alla.

Killa hengailemassa ulkosalla

Iltapäivän jäljet mentiin tekemään sitten pellolle tarkkuustreenin vuoksi. Kiva, että päästiin pellollekin jäljestämään. Napsin kuvasia ryhmäläisistä jäljestämässä omaa vuoroa odotellessa. Kuvia laitan picasan puolelle jossain vaiheessa.

Niji ajoi jäljen viimeisenä. Jälki vanheni siis jotain parisen kymmentä minuuttia ehkäpä (edellinen saman verran suurin piirtein). Tällä jäljellä oli kaksi esinettä, kaksi kulmaa sekä kaarros. Ensimmäinen suora, joka noin 20 metriä suora, hyvä, samoin kulma. Seuraava suora oli jotain 30 metriä ja vähän yli puolen välin esine, jonka Niji ilmaisi varmasti. Seuraava kulma hivenen yli ja jälki jatkui hienosti. Seuraava suora kymmenisen metriä ja sen jälkeen kaarros oikeaan. Kaarros meni täydellisen hienosti! Ei mitään ongelmaa. Vika esine löytyi hienosti myöskin. Taas se ennen esinettä oleva suora hieman epätarkkaa (ei lähde jäljeltä mihinkään, mutta etenee jotenkin hosuen -> kiire).

Päästiin jäljiltä aikaisin pois, joten taas jäi aikaa seurusteluun. Tosin ohjelmassa ei muuta ollutkaan seuraavaksi kuin tottiksia ja esineruutua, mikäli halusi. Me tehtiin tottista yksinään lopuksi ilman ohjausta pitäen hauskaa narupallolla. Kiva huomata, että käännös vasempaan luonnistuu äärimmäisen hienosti. Muista räpsin tokoilukuvia, mutta niitä voi sitten käydä picasan puolella katselemassa.

Grillikin lämpesi, joten pitihän sitä makkaraa paistella, kun kerta tilaisuus oli ;) Taas menin aikaisin nukkumaan, kun tuntui uni sen verran hyvin maittavan.

Lauantaiaamu alkoi samaan kellon aikaan kun seuraavakin. Aamupalan jälkeen kokoonnuttiin pihalla. Tänään meillä olisi vuorossa Lihavaisen Jounin hakukoulutus ja sitä jatkuisi seuraavana päivänä. Käsiteltiin ilmaisun opettamistapoja ja vähän muutakin. Itselle haku on kisalajina vieras siinä mielessä, etten ole ikinä siihen varsinaisesti koiraa kouluttanut. Nepon kanssa on touhuttu sisähakuja ym, muttei varsinaisesti hakua pistoineen kaikkineen. Asiat on kyllä käyty läpi, mutta erittäin hatara mielikuva hommasta on jäänyt. Oli erittäin opettavaista olla Jounin ryhmässä ja saatiin aivan äärimmäisen hyvät eväät jatkoa varten. Mukavaa oli myös se, että ryhmässä oli eritasoisia koiria sekä erilaisia ongelmakohtia, joten sai (toivottavasti ainakin) hyvän kuvan hakuilun kanssa etenemisestä myös sitten myöhemmin. Ei se loppujen lopuksi niin kamalan vaikealta kuulostanutkaan, vaikka itse asian olen kamalan hankalasti ajatellut.

Aamupäivällä ei ehditty vielä Nijin kanssa tehdä mitään, sillä oltiin viimeisinä vuorossa. Ruokatauko jäi lyhyemmäksi kuin eilen, mutta kyllä siinä hyvin ehti syödä ja touhuta muutakin. Kun selvittiin takaisin hakuilemaan, näytin miten ollaan Nijin kanssa tuuliharjoituksia otettu. Nyt meille opetettiin tosin aivan uudenlainen tapa. Me ollaan siis tehty siten, että tuulee maalimieheltä päin ja lähdetään koiran kanssa kulkemaan kohti maalimiestä, kun saa hajun päästetään hihnasta ja annetaan koiran edetä maalimiehelle, jolta saa palkan. Jounin suunnittelemana tehtiin sitten toisenlainen harjoitus, jossa alueena oli pieni hakkuuaukio, jossa kasvoi pieniä puita. Tuuli vasemmalta ja lähdettiin koiran kanssa viistosti aukion läpi. Koira lähetettiin käskyllä, jota tullaan käyttämään jatkossa. Tässä vaiheessa koira ei osaa vielä yhdistää sanaa hakuun, mutta tämä luo sille pohjia. Kun koira saa hajun maalimiehestä, kehutaan sitä ja toistetaan hakukäsky. Maalimies palkkaa koiran ja ohjaaja menee luonnollisesti myös kehumaan onnistunutta löytöä. Näitä tehtiin kolmesti, joista kaksi ensimmäistä hyvin, mutta kolmas oli sitten taas turhan haastava, sillä tuuli pyöritteli hajuja vähän turhan paljon. Niji tosin etsi hyvin, mutta maalimiehen löytäminen oli vaikeaa. Lopulta ukko löytyi, mutta taisi mennä näöllä. Tästä kuitenkin palkkaus. Neljäs siten, että Niji näki maalimiehen ja vietiin sitten pois hetkeksi. Takaisin ja lähetys. Hienosti löytyi.

Kun kierros oli taas ohitse, niin päästiin Nijin kanssa uudestaan hommiin. En muista oikeasti yhtään tästä treenistä! Nyt ei tosin jatkettu tuuliharjoitusta, vaan otettiin haamuja sekä muistikuvaharjoituksia. Todella hyvin meni. Yllättävän nopeasti neiti hoksasi homman jujun ja etsi ukkoja mielellään. Otettiin joku 4-5 maalimiestä. Tässä sen näkee, että pitäisi välittömästi kirjata treenit ylös etenkin tällaisena viikonloppuna, kun on paljon uutta luvassa :D

Kun viimein selvittiin treeneistä joskus kuuden ja seitsemän aikoihin, olin itse kyllä aivan valmis nukkumaan, mutta jotenkin sitä siinä sitten piristyi. Grillailtiin ja kävin tokoilemassa Nijin kanssa ohjatusti. Liikkeestä maahanmenon tason tarkastus ja hidashan se edelleen on. Ennen sitä otin seuraamista lähinnä siksi, että saan siitä kommenttia. Näytti kuitenkin hyvälle, joten ei sen kummempaa siitä. Lopuksi eteenmeno, joka tehtiin narupallolla siten, että vein pallon koiran kanssa yhdessä ja peruutin useamman kymmenen metrin päähän. Siitä sitten lähetys, kun koira oli vilkaissut palloa kohti. Upeasti meni. Niji oli kympillä mukana jutussa ja siitä olen erittäin tyytyväinen. Se syttyi hommaan aivan täysillä, kun lähdettiin tekemään, eikä into loppunut tai mikään ympärillä kiinnostanut. Tällaista mielentilaa on ollut juoksujen takia melko vähän näkyvillä. Jotain kuitenkin.

Taidettiin muuten ruokatauolla käyttää Killaa sekä kultainennoutaja Ringaa (muistinkohan nimen oikein..) uimahommissa. Tässä vähän kuvia:

Sunnuntai alkoi samaan totuttuun tapaan. Koirien lenkitys ja sen jälkeen syömään, reenkamppeet kasaan ja ei kun metsään. Maalimiehenä ja avustajana toimimisen lisäksi päästiin myös vuoroon toiseksi viimeisinä. Tehtiin kolme tai neljä maalimiestä haamuna ja viimeinen sitten niin, että maalimies oli piilossa tuulen yläpuolella, joten koira pystyi sen haistamaan. Niji ei kuitenkaan irronnut, vaikka hajun saikin, joten tehtiin viimeinenkin muistikuvana. Johan löytyi.

Seuraavalla kierroksella ruokatauon jälkeen tehtiin viisi maalimiestä, joista ensimmäinen muistikuvana. Toinen samoin, mutta ei muistikuvaa, koska mm oli tuulen alapuolella, joten koira ei saanut heti hajua nokkaan. Siispä pelkkä haamu ja lähetys välittömästi. Seuraava taas muistikuvana (nämä muuten pidempiä kuin aamulla). Löytyi hyvin. Seuraavaksi kaksi pakenevaa maalimiestä, eli maalimiehet pakenevat vastakkaisille puolille ja koira lähetetään sen perään, minkä suuntaan on lähtemässä. Hyvin löytyi molemmat.

Kiva hakuiluviikonloppu oli ja paljon uutta tuli pureskeltavaksi. Etenemme jatkossa näillä treeneillä ja kun koira osaa etsiä ilman haamuja ym, niin yhdistetään rullatouhut mukaan. Sen jälkeen pistot kehiin. Yliheittoharjoitus tuli tutuksi toisen koiran kautta, joten sillä voi pohjustaa hommaa, kuten ajattelinkin. Tärkeää on muistaa edetä keskilinjalla, jota koitin noissakin treeneissä tehdä, jotta koira tottuu liikkuvaan ohjaajaan ja jatkossahan, kun ilmaisu saadaan mukaan, koiran pitää osata edetä ohjaajan luokse metsässä. Ei se haku sittenkään ihan niin kamalan monimutkaista olekaan. Toivottavasti ainakin näin. Kiva olisi vain saada porukkaa hakuryhmään kasaan tännekin päin! Kajaanissahan porukka on, mutta eipä sinne asti ja vielä keskellä viikkoa oikein innosta lähteä.

Yllättävää hommassa on se, että koira todellakin kestää hakutreeneissä useita toistoja väsymättä. Tämä on jotenkin itselle jäänyt, ettei kovin montaa ukkoa (tai meidän tapauksessa jätkää) voi ottaa, jottei koira väsy. Jounin vinkki oli myös se, että välillä on hyvä ottaa useamminkin kuin kerran viikkoon treenejä. Vaikka sitten parina päivänä peräkkäin. Aina oppii uutta ;)

Metsästä selvittiin jo kolmen aikoihin, joten pakkailin kamppeet kasaan osan jo lähtiessä pois. Osa porukoista oli tullut aikaisemmin ja siivonnut lähes koko tuvan. Mirja oli tänään viestiryhmässä ja niillä kesti metsässä lähemmäs viiteen. Porukkaa odotellessa kuvailin Jadea ja pääsi tytöt yhteispotrettiinkin ennen lähtöä:

Pitihän sitä tuttavuuttakin hieroa siinä samalla ;)

Oltiin muuten ihan viimeiset jotka paikalta lähtivät. Mukava leiri ja kivaa porukkaa. Toivottavasti päästään vastakin mukaan! Onneksi otin varapaikan vastaan. Niji on ihan puhki reissaamisesta ja niin olen kyllä minäkin vaikka olikin varmasti paras reissu ikinä! J Kotkaan pitäisi (jos pääsykoelappu vain tulee - ellei ole jo tullut) tässä lähteä vielä uudestaan, mutta onneksi siihen on vielä aikaa. Hirmuisesti on vielä tässä touhuttavaa ja loppu viikko meneekin sitten täysin juhliessa. Perjantaina opiston puolen valmistujaiset, sitten lauantaina lakkiaiset sekä pienet juhlat Ylivieskassa isovanhemmilla. Sunnuntaina olisi sitten isommat pippalot kotona. Kamala. Sinne se neljä vuotta vain hujahti O.o