Fysioterapiassa ei kirjaimellisesti Hipin kanssa oltu, vaan tyttö oli minulla ja kaverillani "koekoirana" fysioterapia-luennolla. Etsimme siis tyttösestä eri osia ja venyttelimme ja katselimme liikeratoja.

Hippi oli aivan hämillään uudesta tilanteesta ja kun luokkaan tultiin, niin Hipin koko olemus muuttui: "Olen pieni ja näkymätön." Hippiäisellä iski heti hilsekin pintaan ja läähätys alkoi. Pienen alkujännityksen jälkeen koira uskalsi jo hieman rentoutuakin. Etenkin kun koiran ollessa kyljellään kokeilimme raajojen liikeratoja sekä venyteltiin niitä. Tyttö suorastaan nautti olostaan! :)

Hipille teki muutenkin hyvää olla vähän toiminnan keskellä. Huoneessa kun oli muitakin koiria sekä ihmisiäkin.