Viime torstaina päätin sitten lähteä Nesnulle tekemään pienen jäljen tuonne lähimetsään. Herra ei ole pitkiin aikoihin päässyt kunnolla nenätouhuja tekemään ja jälkikin oli sen mukaista ;D

Jälki ei ollut kummoinen. Pari kulmaa ensin vasempaan ja sitten oikeaan. Mukana oli myös paljon loivia kaarroksia, koska siinä maastossa ei ollut mitenkään mahdollista kulkea suoraan. Sammalmättäitä mättäiden perään. Suorastaan raivostuttavaa tarpoa upottavassa sammalikossa, mutta "no can do".

Nepo lähti jäljelle kuin vanha tekijä. Tuhnutti menemään erittäin hosuvalla tyylillä. Annoin koiran kuitenkin jäljestää miten lystää. Jäljellä pysyttiin kuitenkin suht hyvin. Kulmissa herra meni yli, mutta löysi kuitenkin jäljen hyvin ja jatkoi hommia. Jälki oli pituudeltaan Nepolle aivan liian lyhyt. Ehkä 100 metriä? Tuon kanssa pitäisi ajaa kunnon mittaisia jälkiä, jotta poika ehtii kunnolla rauhoittua tekemään hommia. Jäljen tallaajalla vaan tuntui olevan kamalan kiire, kun kuuli naapuriston koirien haukkuvan. Pelkäsin, että joku menee koiransa kanssa Nepon ohi ja syntyy tappelu. Nepo siis odotti puussa polun varrella. Mutta, aivan turhaan "hätäilin", koska polulla ei ollut yhtään ketään.

Perjantaina lähdettiin porukalla ampumaradalle ja talloin sinnekin jäljen herralle. Tällä kertaa alustana sammalpohjainen metsä. Erittäin helppokulkuista ja muutenkin kiva alusta jälkeillä. Jälki alkoi noin 50 metrin suoralla ja kääntyi sitten oikeaan, jonka jälkeen suora kesti ehkä noin 30 metriä. Käännös vasempaan, jälki kulki suoraan noin 50 metriä. Sen jälkeen käännös oikeaan ja suoraa 100 metriä. Lopussa hiekkatien ylitys. Jälki oli noin puolituntia vanha.

Puutuin Nepon alku ryntäämiseen kiskaisemalla koiran takaisin. Otin Nepon sivulle ja odotin hetken, jotta rauhoittuisi ja saavuttaisi hieman maltillisemman mielentilan. Tämän jälkeen Nepo aloitti hienosti tehden suht tarkkaa työskentelyä. Hösellystä oli havaittavissa kuitenkin ja paljon. Annoin herran tehdä mitä lystää, koska se oli selvästi kierroksilla. Pikkuhiljaa homma alkoi pienen alkupähkäilyn jälkeen luistaa. Ensimmäisessä kulmassa ohjaaja luuli taas vaihteeksi tietävän koiraa paremmin, että missä jälki kulkee... Ohjaajan perään pitäisi laittaa joku tökkimään kepillä selkään, kun alkaa liiaksi olettamaan asioita :P Unohdin nimittäin, että merkki käännöksestä oli hyvän matkaa ennen itse käännöstä... Oletin käännöksen olevan heti merkillä. Muttah, Nepo kuitenkin sinnikkäästi jatkoi matkaa ja löysi oikean kulman hienosti jatkaen tasaista vauhtia eteenpäin. Tällä suoralla pamahti, koska ampumaradalle oli juuri ennen jälkeilyn alkamista saapunut porukkaa. Nepo hätkähti pamausta, vaikkei ole ennen sitä tehnyt. Luultavasti luonnetesti on vaikuttanut tähän asiaan hieman negatiivisesti. Nepo kuitenkin jatkoi jäljestystä oma-aloitteisesti ja päästiin seuraavaan kulmaan, joka taidettiin mennä vähän yli. Muuten ok. Sitten kuului taas pamaus. Nepo hätkähti vähän, muttei nostanut nokkaansa. Suora meni kivasti ja kolmas kulma löytyi pienen tuumailun jälkeen. Pitkällä suoralla ei mitään ongelmaa. Taas kuului pamaus, johon Nepo reagoi painamalla nenän paremmin maahan ja tarkentamalla ajatukset jäljellä olleisiin napuryöppyihin (jäljellä siis 1-10 askeleen namitusta siellä täällä, yli puolet jäljestä namittamatonta). Toisin sanoen koira paineistui, mutta paransi samalla otettaan jälkeen. Viimeisen pamauksen jälkeen homma sujui entistä mukavammin, kunnes saavuimme tielle. Nepo olettaa välittömästi, että jälki jatkuu toisella puolella tietä, joten herra olisi halunnut kovasti oikeo tien yli. En kuitenkaan antanut, vaan autoin koiraa jälkeilyssä. Kehuin, kun nokka painui maahan ja lopulta päästiin hieman hataralla jäljestyksellä tien ylitse. Tähän siis ehdottomasti lisätreeniä! Ei suoria tienylityksiä :P Toisella puolella tietä jälki jatkui kymmenisen metriä ja päättyi napupussiin. Käskin koiran maahan pussilla.

Näin, Nepon kanssa pitäisi kyllä enemmän järkeillä, kun se pitää puuhasta. Vaikka kuinka paineessa joutuisikin ajamaan, niin häntä heiluu samaan tahtiin. Kun naputtomat alueet tulee jäljellä, niin herra tuhnuttaa entistä tarkemmin, vaikkakin hutiloiden sieltä täältä kuitenkin jäljen päältä.