Viime kirjoituksesta onkin jokunen päivä... Hurjaa vauhtia aika kuluu, mutta onneksi nyt hieman helpottaa kaikki häseltäminen, kun on lakki päässä ja paperit kourassa. Viime päivinä ei olla tehty oikeastaan mitään. Sauvakävelyillä koitan käydä ahkeraan ja samalla koirat pääsee uimaan. Nijin korvat alkaa palautua pikku hiljaa, eikä murkkuilua ole juuri ilmassa ollut enää.
Koska Nijille tuli korvatulehdus, jouduin perumaan Kajaanin tokon (onneksi, sillä tuntui, että paineessa treenatessa hommat ei sujuneet sitten alkuunkaan! Ei pitäisi IKINÄ ilmoittaa koiraa kisoihin ennen kuin se on oikeasti valmis siihen.). Keskiviikkona noudot eivät sujuneet sitten mistään kohtaa, kun kentällä koitin Nijin kanssa touhuta. Kapulaan ei meinattu sitten millään koskea, kun sen nakkasin sille. Pari onnistumista (helpotettuna) ja lopetus. Keskiviikon jälkeen olenkin tehnyt kerran kapulalla jeejettelyä, kun tulin kotiin ja koira oli sopivassa vireessä. Niji saa olla vaikka vähän ylikin, kun touhuaa, sillä siitä on äärimmäisen vaikea kaivaa sitä potkua. Tänään kaivoin kapulan toista kertaa esiin ja olin äimänä, kun Niji syöksyi kapulalle "superia"-fiiliksellä ja palautti sen todella hienosti eteen. Ekalla kerralla en ottanut hommaa kokonaisena liikkeenä, vaan nakkasin kapulan koiralle, joka sai syöksyä heti perään. Sitten sivulta lähetys ja palautus eteen. Nyt noudot pieninä annoksina ja iloisina juttuina. Luoksetulosta pysäytyksiä tein yhteensä kolme. Ensimmäinen pysäytys, toinen läpijouksu ja kolmas pysäytys. Hoksasin vaihtaa käsimerkkiä koiralle selkeämmäksi (hyvä minä!). Ennen viskasin kättä vain vähän eteenpäin ja eihän koira tuota voi nähdä. Nyt merkki siis selkeämmin ylöspäin ja voala! Kaksi aivan täydellistä pysähtymistä äärimmäisen hyvällä vauhdilla (hyvä ettei Niji pinkonut aivan täydellä laukalla). Palkkasin ensimmäisen pysäytyksen välittömästi ja toisessa pienoisella viiveellä. Upeata.
Päivällä treenailtiin kaukoja pallon kanssa. Olen tehnyt useampana päivänä maahan-seiso -vaihdoksia ja Niji tekee ne 90% ilman, että liikuttaa takajalkoja. Kokeilin tänään myös seiso-istu -vaihdosta, jota ei olla otettu piiitkiin aikoihin. Siispä hieman kertausta hommaan. Ja Nijihän istuu peruuttamalla!! :D:D Näissäkään ei takajalkojen liikkumista. Huippua. Tästä se lähtee ;) Istu-maahan -vaihdos on hyvä pidemmältäkin matkalta.
Nepon kanssa tein eilen pihalla hengaillessa seuraamista, jääviä sekä eteenmenon pallopalkalla. Hienosti sujui mieheltä :) Pakko oli raahata pari hyppyä ja kieputella niiden ympärillä pari kuviota. Ihana, kun Nepo ohjautuu niin helposti. Meinaa kuumua hommassa, mutta pysyy kuitenkin nahoissaan. Kuumuminen näkyy (kuuluu) haukkumisena, joka on ihan uusi juttu tuon kanssa.
Jälkiä ei olla tehty kummankaan kanssa, kun omat kiireet painaneet päälle. Nyt ajattelin huomisesta lähtien tehdä pienen tehokuurin jäljen suhteen Nijille ja miksei siinä sivussa voisi Nepollekin jälkiä tallailla. Aamuisin on hyvää aikaa ennen töihin lähtöä (olen tosiaan huomisesta lähtien töissä Sotkamon Mustissa ja Mirrissä) ja myös iltaruualla voisi jotain kehittää. Nyt kun paineet tuosta Kajaanin tokosta ovat kaikonneet, tuntuu treenaaminenkin taas mielekkäämmältä. Onhan tässä toki ollut kaikkea muutakin myllerrystä.
Ulkoasu on blogissa väliaikaisesti tämän näköinen. Koitan kehittää jotain mielekästä, mutta saattaa olla, että tuunailen vähän tätä ja jatketaan tämän kanssa läpi kesän. En hirmuisesti jaksa blogin ulkkaan kiinnittää huomiota, kun on vielä sivujen ulkoasu mietintämyssyssä.
Sen verran muuten tulee muutosta kotisivuille, että ajattelin tehdä alidomainin, jonne viritän uudestaan monta, monta vuotta poissa olleet "taide"sivut (jos joku muistaa Susi Site -sivuston, niin nostan hattua) :) En ymmärrä mitä on tapahtunut, mutta lähes totaalisen neljän vuoden tauon jälkeen kynä on alkanut pysyä kädessä ja kuvia syntyä. Olen kasvattanut piirrustusvälineistöä ties millä. Hankin mm. puuvärit sekä akvarellikynät (aivan ihanat!). Ja tänään tilasin tussikynään (mitä ne on virallisesti?) teriä kaksi kappaletta sekä mustettakin taisin ottaa (tai sitten jätin sen pois, kun olisi tullut liian kalliiksi). Olen varmaan kymmenen vuotta haaveillut tekeväni oman sarjakuvan ja nyt saanut jotain vähän aikaiseksikin. Tosin aluksi halusin tehdä koira/susisarjiksen, mutta koska niitä on nykyään pilvin pimein, niin ajattelin muuttaa yhden kirjaprojektin sarjakuvan muotoon. Fantasiatyyppinen seikkailu siitä pitäisi tulla. Niin, siis hahmot ovat ihmisiä, joten se tulee olemaan iso haaste minulle, sillä olen koko ikäni piirtänyt eläimiä tai sitten koiraihmisiä. Päät, kädet ja jalat sekä kaikki muut kivat yksityiskohdat ovat ennen kammoksuttaneet minua, mutta nyt ne tuntuvat vain hyvältä haasteelta :) Muutama sivu on töherretty (tuntuvat jotenkin luonnosmaisilta, mutta ellen saa jotain ihme innostusta, en tee niitä uusiksi. Sen sijaan koitan parantaa otetta piirtämiseen koko ajan) ja saatan laittaa niitä nettiin sitten kun saan mahdolliset personal-sivut valmiiksi ;) Niin, tosiaan. Koska en tiedä yhtään, millä värittäisin sarjakuvat, ajattelin kokeilla rasterikalvoja (pitkäaikainen haave tämäkin) ja kokeilla, mitä niillä ja saa aikaan. Haaveissa olisi kyllä Copic-merkkiset tussit, eivätkä nuo akvarellikynät ole yhtään hullummat. Se on ainakin varmaa, että koneella en halua edes yrittää värittämistä, sillä en hallitse/jaksa opetella piirrustusohjelmien käyttöä + pidän enemmän käsin värittämisestä :)
Elämä tuntuu hymyilevän jostain syystä.
Koska Nijille tuli korvatulehdus, jouduin perumaan Kajaanin tokon (onneksi, sillä tuntui, että paineessa treenatessa hommat ei sujuneet sitten alkuunkaan! Ei pitäisi IKINÄ ilmoittaa koiraa kisoihin ennen kuin se on oikeasti valmis siihen.). Keskiviikkona noudot eivät sujuneet sitten mistään kohtaa, kun kentällä koitin Nijin kanssa touhuta. Kapulaan ei meinattu sitten millään koskea, kun sen nakkasin sille. Pari onnistumista (helpotettuna) ja lopetus. Keskiviikon jälkeen olenkin tehnyt kerran kapulalla jeejettelyä, kun tulin kotiin ja koira oli sopivassa vireessä. Niji saa olla vaikka vähän ylikin, kun touhuaa, sillä siitä on äärimmäisen vaikea kaivaa sitä potkua. Tänään kaivoin kapulan toista kertaa esiin ja olin äimänä, kun Niji syöksyi kapulalle "superia"-fiiliksellä ja palautti sen todella hienosti eteen. Ekalla kerralla en ottanut hommaa kokonaisena liikkeenä, vaan nakkasin kapulan koiralle, joka sai syöksyä heti perään. Sitten sivulta lähetys ja palautus eteen. Nyt noudot pieninä annoksina ja iloisina juttuina. Luoksetulosta pysäytyksiä tein yhteensä kolme. Ensimmäinen pysäytys, toinen läpijouksu ja kolmas pysäytys. Hoksasin vaihtaa käsimerkkiä koiralle selkeämmäksi (hyvä minä!). Ennen viskasin kättä vain vähän eteenpäin ja eihän koira tuota voi nähdä. Nyt merkki siis selkeämmin ylöspäin ja voala! Kaksi aivan täydellistä pysähtymistä äärimmäisen hyvällä vauhdilla (hyvä ettei Niji pinkonut aivan täydellä laukalla). Palkkasin ensimmäisen pysäytyksen välittömästi ja toisessa pienoisella viiveellä. Upeata.
Päivällä treenailtiin kaukoja pallon kanssa. Olen tehnyt useampana päivänä maahan-seiso -vaihdoksia ja Niji tekee ne 90% ilman, että liikuttaa takajalkoja. Kokeilin tänään myös seiso-istu -vaihdosta, jota ei olla otettu piiitkiin aikoihin. Siispä hieman kertausta hommaan. Ja Nijihän istuu peruuttamalla!! :D:D Näissäkään ei takajalkojen liikkumista. Huippua. Tästä se lähtee ;) Istu-maahan -vaihdos on hyvä pidemmältäkin matkalta.
Nepon kanssa tein eilen pihalla hengaillessa seuraamista, jääviä sekä eteenmenon pallopalkalla. Hienosti sujui mieheltä :) Pakko oli raahata pari hyppyä ja kieputella niiden ympärillä pari kuviota. Ihana, kun Nepo ohjautuu niin helposti. Meinaa kuumua hommassa, mutta pysyy kuitenkin nahoissaan. Kuumuminen näkyy (kuuluu) haukkumisena, joka on ihan uusi juttu tuon kanssa.
Jälkiä ei olla tehty kummankaan kanssa, kun omat kiireet painaneet päälle. Nyt ajattelin huomisesta lähtien tehdä pienen tehokuurin jäljen suhteen Nijille ja miksei siinä sivussa voisi Nepollekin jälkiä tallailla. Aamuisin on hyvää aikaa ennen töihin lähtöä (olen tosiaan huomisesta lähtien töissä Sotkamon Mustissa ja Mirrissä) ja myös iltaruualla voisi jotain kehittää. Nyt kun paineet tuosta Kajaanin tokosta ovat kaikonneet, tuntuu treenaaminenkin taas mielekkäämmältä. Onhan tässä toki ollut kaikkea muutakin myllerrystä.
Ulkoasu on blogissa väliaikaisesti tämän näköinen. Koitan kehittää jotain mielekästä, mutta saattaa olla, että tuunailen vähän tätä ja jatketaan tämän kanssa läpi kesän. En hirmuisesti jaksa blogin ulkkaan kiinnittää huomiota, kun on vielä sivujen ulkoasu mietintämyssyssä.
Sen verran muuten tulee muutosta kotisivuille, että ajattelin tehdä alidomainin, jonne viritän uudestaan monta, monta vuotta poissa olleet "taide"sivut (jos joku muistaa Susi Site -sivuston, niin nostan hattua) :) En ymmärrä mitä on tapahtunut, mutta lähes totaalisen neljän vuoden tauon jälkeen kynä on alkanut pysyä kädessä ja kuvia syntyä. Olen kasvattanut piirrustusvälineistöä ties millä. Hankin mm. puuvärit sekä akvarellikynät (aivan ihanat!). Ja tänään tilasin tussikynään (mitä ne on virallisesti?) teriä kaksi kappaletta sekä mustettakin taisin ottaa (tai sitten jätin sen pois, kun olisi tullut liian kalliiksi). Olen varmaan kymmenen vuotta haaveillut tekeväni oman sarjakuvan ja nyt saanut jotain vähän aikaiseksikin. Tosin aluksi halusin tehdä koira/susisarjiksen, mutta koska niitä on nykyään pilvin pimein, niin ajattelin muuttaa yhden kirjaprojektin sarjakuvan muotoon. Fantasiatyyppinen seikkailu siitä pitäisi tulla. Niin, siis hahmot ovat ihmisiä, joten se tulee olemaan iso haaste minulle, sillä olen koko ikäni piirtänyt eläimiä tai sitten koiraihmisiä. Päät, kädet ja jalat sekä kaikki muut kivat yksityiskohdat ovat ennen kammoksuttaneet minua, mutta nyt ne tuntuvat vain hyvältä haasteelta :) Muutama sivu on töherretty (tuntuvat jotenkin luonnosmaisilta, mutta ellen saa jotain ihme innostusta, en tee niitä uusiksi. Sen sijaan koitan parantaa otetta piirtämiseen koko ajan) ja saatan laittaa niitä nettiin sitten kun saan mahdolliset personal-sivut valmiiksi ;) Niin, tosiaan. Koska en tiedä yhtään, millä värittäisin sarjakuvat, ajattelin kokeilla rasterikalvoja (pitkäaikainen haave tämäkin) ja kokeilla, mitä niillä ja saa aikaan. Haaveissa olisi kyllä Copic-merkkiset tussit, eivätkä nuo akvarellikynät ole yhtään hullummat. Se on ainakin varmaa, että koneella en halua edes yrittää värittämistä, sillä en hallitse/jaksa opetella piirrustusohjelmien käyttöä + pidän enemmän käsin värittämisestä :)
Elämä tuntuu hymyilevän jostain syystä.
Kommentit