Niinhän se aika vierähti ja täällä on yksi uusi onnellinen pennunomistaja n____n Laitan kuvia heti kun niitä saan räpsittyä, nimittäin joku järkevä hukkasi puhelimensa ja se on näillä näkymin junassa jossain missä lie xD Mutta isän sanoja lainatakseni, ei se puhelin mitään, kun tuli hyvä pentu ;D

Tosiaan, eilen lähdin ennen seitsemää junalla liikenteeseen ja Tampereelle saavuin siinä kymmenen maissa. Tuskastuttava junamatka, mutta aika kului lopulta onneksi nopeasti. Kasvattajan luona sitten pääsin heti katsomaan peetusia, jotka olivat sekä vähentyneet, että kasvaneet. Osa oli jo lähtenyt uuteen kotiinsa.

Sain ennen pentuhuoneeseen menoa kuulla tyttöseni tuntomerkit ja kyllä minä pienistä vaikeuksista -pentuhuoneessa oli menoa ja vilskettä ihan kiitettävästi- huolimatta löysin syliini sen oikean. Tyttönen oli pentueen "pikkutyttö". Oikein tomera tapaus on tämä neiti. Palloilin sen kanssa vähän pihalla, jossa sen ihana tapakin selvisi. Se nimittäin veteli pikkukiviä naamaansa n___n  Mutta eiköhän se mene iän ja opetuksen myötä ohitse :) Ulkosalla käveleskelin Nijin kanssa siellä täällä pihamaata ja urhoollisesti pikkuneiti kanteli lumen alta paljastunutta luuta.

Junalle lähtiessä Niji huusi, huusi ja huusi. Hieman ennen asemaa huuto väheni ja kun päästiin itse junaan niin alkoi uudestaan ;D Onneksi ennen vaihtoamme tyttönen lopetti huudon ja asettui. Parempi niin, niin ei pentu päässyt huudolla poies :) Ja kanssa matkustajat tietenkin olivat heti, että ompas ihana jne.

Toisessa junassa oli onneksi edellistä viileämpää ja paljon kivempi alusta pennun nukkua. Vaikka huuto oli kyllä sydäntä raastavaa jälleen kerran lähdön jälkeen. Niji oli kuitenkin jo niin väsynyt, että nukahti jo ennen ensimmäistä pysähdystä, jonka jälkeen hieman havahtui taas uikuttamaan. Loppumatka meni oikein hyvin ja yhdessä välissä leikittiin vähän lapasellakin. Pikkuinen nukkui vain, kunnes viimeisen meitä edeltäneen pysähdyksen jälkeen alkoi taas huutamaan. Onneksi huuto jälleen kerran ehti lakata ennen poisjääntiämme. Itseasiassa, Niji ei meinannut edes herätä kun oli niin sikiunessa 8)

Kämpille tyttönen matkasi sylissäni ja välillä myös kämppiksen. Muutaman kerran laskin sen maahan nuuskimaan, mutta kivet maistuivat nyt oikein hyvin neidille, eikä hihnassa kulkeminen oikein sujunut. Niji nimittäin pisti jarrut päälle. Myöhemmin matkasta päästin sen toisen kerran maahan ja sitten käveleminenkin alkoi luistaa oikein mallikkaasti :)

Kämpillä odottelikin sitten "isoveikka" Nepo, joka huoneesta päästyään ei edes meinannut huomata toista mustaa. Nepon huomattua tyttönen, se nuuski tämän ja oli sen jälkeen vähän, että "njaa". Ja jatkoi ympärilläni härdelläämistä. Nepon reaktio oli aika odotettava ja pentu ei missään nimessä saa koskea isonherran häntään taikka tassuihin. Pentu on niiiin ällö! Kämppiksenkin koira tutustutettiin pentuun, eikä ongelmaa ollut.

Olen itse ihan äimänkäkenä kuinka reipas ja omatoiminen Niji on ollut. Heti ensimmäisenä junassa se oli ryntäämässä jokaikisen ihmisen luokse ja huusi protestiksi kun ei päässytkään. Kaikki pentua silitelleet ihmiset olivat sen mielestä aivan ihania. Kämpillä pentu seikkaili koko huoneiston lävitse eikä pelännyt yhtään mitään. Leikkikin alkoi heti maassa lojuneilla leluilla ja isompia oltaisiin pusuteltu monessa otteessa. Kaikkein paras oli heti sen jälkeen kun pentu oli kämpän tutkinut, niin se köpötteli keittiön lattialle nukkumaan ilman huolen häivää mistään.

Ensimmäinen yö sujui ongelmitta. Asiat tosin tulivat mieluummin matolle, jonka olin jättänyt vielä lattialle, kuin itse paperille. Eipä tuossa onneksi suurempaa vahinkoa sattunut. Aamulla Niji teki ensimmäisen pissansa ulos kun Nepo "näytti" mallia, eikä kivetkään enää kovin paljon jaksaneet kiinnostaa :)

Nepolla on edelleen tassuissa ihanat haavat, joten rauhaiseloa vietetään vielä jokunen päivä, jotta saataisiin anturat paranemaan. Tosin siihen voi mennä ikuisuus tällä menolla, kun koira on niin vauhdikas, eikä sukkaviritelmät pysy jaloissa ;D