Huah. Että voikin yhden paperilapun näkeminen saada ahdistuksen päälle! Paperilappu oli jopa niin ahdistava, että se pölyttyi pitkän tovin pöydällä ilman että vaivasin pienintäkään ajatusta sille. Pakko kai se on alkaa ryhdistäytyä ja miettiä mitä sitä jatkossa sitten tekee. Pääsin nimittäin opiskelemaan Kotkaan sairaanhoitajaksi, mutta en tiedä miksi ajatus ei oikein innosta... Minulla olisi mahdollisuus jatkaa haralla Sotkamossa vielä jonkin aikaa ja muitakin työpaikkoja on tullut ilmi. Pakkohan sitä olisi saada se ajokortti vihdoin ja viimein - luonnollisesti ensin rahat siihen. Mutta eipä säästössä juuri rahaa ole, eikä tällä "palkalla" juuri juhlita. Kaiken huipuksi yhdestä vaivaisesta kunnasta ei löydy yksiön yksiötä! Urght!

Koulun suhteen olen päättänyt olla stressaamatta seuraavaan vuoteen, sillä paikka on mahdollista pitää kuitenkin varattuna. Pahoitteluni Tiialle, joka odotti kovasti muuttoamme Kotkaan! :( Etsin kämppää Sotkamosta ja asetun sinne joksikin aikaa hengähtämään. Töissä on leppoisaa, eikä tarvitse iltaisin vaivata päätään oppikirjojen kanssa. Haluan olla valmis opiskelulle henkisesti ja nyt kaipaan vain ja ainoastaan aikaa itselleni ja koirille. Neljän vuoden urakka juuri päättyi ja elämän pienet murheet aina kaihertaa mieltä, joten ei tunnu järkevältä kouluun astella kaiken lisäksi rahattomana. Kumpa elämä olisikin helppoa, eikä tarvitsisi päätään vaivata yhtään millään ylimääräisellä. Tuskallista.

Me taidetaan tästä lähteä lenkille järvimaisemaa ihailemaan :)