Tästä jo useammalle ihmiselle olen purkautunut, joten purkaudutaan sitten oikein urakalla xD

Kovasti olen viime päivinä vertaillut Nepon ja Nijin ominaisuuksia keskenään ja sitä kautta alkanut muotoutua mieleen se omaan käteen sopiva belgi, tai oikeastaan belgi, jollaisia toivoisin olevan enemmän. Kai sitä voisi kasvattajan silmin kutsua jonkinlaiseksi tähtäimeksi? Mikään kasvattaja en toistaiseksi ole, enkä haluakaan olla, mutta visioita on kiva pohtia ;D

Ensin ajattelin, että on aivan mahtavaa omistaa rauhallinen dieselversio belggari, kun Niji kotiutui ja alkoi näyttää todellista luonnettaan. Kaikinpuolin erittäin mukava otus, josta kuitenkin puuttuu se pieni täpäkkyys, johon Nepon kanssa olen taas tottunut. Toista pitää käynnistää ja toista taas jarrutella. Toisella keittää helposti yli ja toisella moottori pörrää koko ajan tasaisella, kun sen vaan saa käynnistettyä. Muutama kierros ei tähän jälkimmäiseen olisi yhtään pahitteeksi. Hienoja kielikuvia, toivottavasti edes joku pysyy kärryllä ;D

Esimerkkinä vaikkapa noiden seuraamisten erot. Nepo seuraa sellaisella "tehdääntehdääntehdään" -meiningillä, kun taas Nijin mielestä seuraaminen on sellaistaa "jee"-juttua. Sellainen pieni potku puuttuu touhusta ja sitä potkua on vaikea kaivaa esiin. Voi toki olla, että olen itse vain onneton tunari käyttämään Nijin ominaisuuksia hyväkseni. Ja onhan noiden seuraamisten opetustavoissakin eroja. Nepon opetin namilla houkuttelemalla ja Nijin naksuttimella oikean paikan löytämisestä. Nepo ahneena koirana on varmasti saanut touhuun kiihkeämmän mielikuvan.

Tuskin erot kuitenkaan pelkästään opetustavasta johtuvat. Toisekseen Nepo ottaa erittäin herkästi painetta ympäristöstä, jolloin se alkaa tekemään seuraamisen yli: Poikittaa, painaa ja edistää sekä piippaa/ulissee. Niji taas ei ympäristöstä juuri painetta ota. Joskus, välttääkseen pakotetta esim. ohittaessa seuraamisessa toisen koirakon, painaa lapaa vasten ja skarppaa, mutta ei juuri muuten muuta otettaan seuraamiseen. Tässä kohtaa tasaisuus on erittäin positiivista, mutta edelleenkin seuraaminen näyttää sellaiselta "ihan kivaa" -jutulta. Häntä heiluu korkealla, paikka pysyy ja kontakti on kestävä.

Potkua seuraamiseen tänään hain kahden pienen seuraamistreenin aikana ulkona touhutessa Nijille. Tällä kertaa muistin jättää noutotouhut pois ja keskittyä siihen, että koira saa palkaksi jahdata saalista ja tarrata siihen sekä, kaikkein tärkeintä, taistella siitä. Neiti syttyi heti huomattavasti paremmin juttuun ja seuraaminen parani "ihan kivaa" tasolta "jee!" tasolle :) Ei yhtä "kiihkeää" seuraamista kuin Nepolla, mutta paljon parempaa kuin normaalisti. Narupallon hankinta edessä, jotta saan vielä paremman otteen juttuun, koska Nijillä kuitenkin on palloa kohtaan erittäin suurta "intohimoa".

Sitä tosiseikkaa ei kuitenkaan pidä unohtaa, että Niji on vielä nuori koira, joka ei todellakaan ole vielä luonteensa puolesta valmis. Pieni oikutteleva kakara, joka tillottelee maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi voisi kuvata neitiä tällä hetkellä aika osuvasti.

Että tällaista tällä kertaa. Sekavaa söpötystä ihme aiheesta, mutta selkeyttipä taas omia ajatuksia :D