Tapahtuivat tänään, koska eräs belgialainen oli onnistunut telomaan jalkansa ja nilkutti eilen (ei välillä edes astunut sillä!), mutta oli sitten tänään terve :) Nepon kanssa puuhattiin hieman (ei mitään mainittavaa, seuraamista, mm. askelia sivuille, ja sivulletuloa), mutta jotenkin töistä tultua on hieman väsynyt olo ja päivät venyy matkoineen kymmentuntisiksi :P Tänään sain sitten vähän isompaa aikaan, kun neidin jalkakin oli terve (syynä oli siis jostain kummasta ilmestynyt pistohaava kyynärän alapuolella etutassussa. Se taisi olla hieman kipeä, kun jalkaa koitti taivuttaa suoraksi... :/ )

Mutta siis tähän päivään:

Nepon kanssa puuhattiin hienoa seuraamista, jossa paikkakin pysyi alkusähläyksestä huolimatta :D Aluksi homma oli pelkkää ääntelyä ja huutamista, mutta koira tasoittui suht nopeasti. Tehtiin pitkiä pätkiä ja käännöksiä.

Toinen aihe oli liikkeestä istuminen, jota ei olla tehty kunnolla aikoihin. Ja niinhän siinä kävi, että ensimmäinen kerta meni maahanmenoksi. Mutta muuten sitten istuminen luonnistuikin ja jopa rivakasti! :) Palkkasin välillä heti, kun peppu osui maahan ja välillä vein liikkeen pidemmälle (en kertaakaan loppuun asti eli palannut sivulle).

Loppuun reilun minuutin paikallaolo, joka oli kiva. Aluksi Nepo oli rauhaton, mutta kuitenkin skarppina.

Nijin kanssa pähkäiltiin seuraamista ekstrapitkästi taas. Matkat satunnaisia askeleesta lähemmäs sataan. Välillä juoksua ja pysähdyksiä sekä käännöksiä. Otin myös täyskäännöstä vasempaan, jota en olekaan tainnut ottaa kuin todella harvoin O.o Jatkossa pitää kiinnittää siihen huomiota, vaikka ihan suht jouhevasti nekin onnistuivat ;) Niji piti kontaktin taukoamatta ja itse muistin pitää katseen kunnolla edessä! :D

Lopuksi myös paikallaolo, joka oli myös reilun minuutin mittainen. Niji katseli/vilkuili aika paljon häkeille päin, kun koirat haukkuivat (rauhoittelee osaksi minua?). Katseen koitan itse pitää mahdollisimman paljon poissa koirasta eli katselen sen yläpuolelle, mutta kuitenkin sivusilmällä näen, mitä koira tekee. Ei hirmuista vaikutusta. Välillä paikallaolo näytti todella kivalta (siis koira katseli pitkiä aikoja minuun päin). Vaikka Niji vilkuileekin häkeille päin, ei se vaikuta levottomalta. Tavallaan koira on liian rauhallinen, eikä sopivasti skarppina :P

Illemmalla tein vielä sisällä tunnarin kolmella toistolla Nijille. Joka kerta se oma löytyi, eikä neiti juuri epäröi ottaa sitä omaa kapulaa. Pitää vain itse muistaa jatkossa kehua hieman myöhemmin oikean kapulan löytämisestä. Nyt nimittäin kehun heti, kun koira on nostanut kapulan/ottanut yhden askeleen minua kohti. Kehumattomuus kuitenkin tuo epävarmuutta, ellen nyt asiaan paneudu, kisoissa. Hienoja ja rauhallisia palautuksia käteen asti. Harjoiteltiin vielä luovutusta leikin seassa samaisella kapulalla.

Tällaista tällä kertaa. Olen erittäin tyytyväinen molempiin koiriin :) Tästä on taas vaihteeksi hieno jatkaa ;)
Mietin Nijille BH-kurssia keväälle, mutta saa nähdä, miten onnistuu, kun kurssi olisi eri paikkakunnalla eikä minulla ole sitä autoa... :P