Kotiuduttiin jokin aika sitten agireeneistä painajaisten kanssa. Aivan mieletöntä, miten Nijistä löytyi jytyä tämän päivän reeneissä! Minä sain jopa juosta ja kovaa :D Ei otettu mitään kummallisempaa. Kerrattiin pussia, jota ollaan otettu kerran aiemmin. Ei ongelmaa. Pussi oli myös osana harjoitusrataa. Radalla oli myös putki ja neljä hyppyä, joista osa tehtiin pariin kertaan. Radalla ei ollut mitään ongelmaa. Hypyt sujuu makseina ilman riman lentelyitä ja Niji kuuntelee ja kääntyy suht napakasti :) Eteenmeno-osuus (kolmen hypyn suora) sujui myös kivasti, eikä koira vilkuillut taakse lainkaan. Palkkauksessa pelkkä patukka sekä narupallo.

Nepon kanssa tehtiin samaista rataa vähän omilla säädöillä. Nepon kanssa oli kyllä kiva viiletellä pitkästä aikaa :) Eikä Nepolla edes heittänyt yli touhu, vaikka innoissaan olikin.

Nepon kanssa tein vielä seuraamista siten, että kun kontakti tippuu, tulee täyskäännös+pakote. Otettiin kerran yhteen (kaksi kivaa mustelmaa käsivarressa), kun herraa otti pattiin se, että sitä komennellaan silloin kun se haluaisi tehdä muuta = kyylätä toisia koiria. Jotenkin sitä on painunut takaraivoon, miten toimia kyseisissä tilanteissa, eikä itsellä ollut minkäänlaista epäröintiä puuttua näykkimiseen. Normaalisti epäröin hirveästi, vaikka ei tuossa tilanteessa oikein muuta voi kuin pöllyyttää koira (muuten koira vain laukoo ja laukoo ja laukoo). "Keskustelun" jälkeen herra seurasi oikeinkin mallikkaasti ja pahan paikan tullen (ohitettiin yksi koira) koitti väistää siirtymällä minun taakse. Tästä kuitenkin huomautusta, että nyt ollaan seuraamassa ja paikka on pidettävä. Koira muuttui totaalisesti pölläyksen jälkeen, joten olen kyllä tyytyväinen, että tilanne tuli, vaikkei sellaisia saisikaan syntyä. Nepon kanssa niitä on vaan tavattoman vaikea välttää terävyyden ym. vuoksi.

Illalla lähdettiin pikkusiskon kanssa uimaan. Otin vain Nijin matkaan tällä kertaa. Pyöräiltiin Nijin pisin pyörälenkki (3 km + 3 km) ja hyvin neiti selviytyi :) Normaalisti käyn heittämässä talviturkin toukokuun puolella, mutta tänä vuonna homma on jostain syystä venynyt ja pahasti! Eli talviturkille hyvästit. Ihana oli uida pitkästä aikaa. Vesikin oli lämmintä! :)

Niji yllätti ja hyppäsi laiturin päästä uimaan meidän kanssa. Se olisi kyllä porskuttanut vaikka kuinka kauan, mutta piti viedä se välillä kiinni puuhun. Ei tuo nyt loputtomia jaksa. Heittelin neidille keppiä rantsilla ja hyvinhän se sujui ;D

Palatessa rannalta päästin Nijin irti juoksemaan tien viertä. Siinä se ravasi nätisti mukana, eikä autojen ohitukset tms. häirinneet lainkaan. Nepon kanssa olen tottunut vain istumaan pyörän satulassa, kun herra tekee kaiken työn = vetää. Nijin kanssa joutuu itsekin polkemaan, mikä on kyllä äärimmäisen hyvä juttu ;D

Tässä vielä pari kuvaa agireeneistä. Kahdessa ensimmäisessä Nepon liitelyä ja loput sitten Nijin taidonnäytteitä. Tosiaan, kiitos kuvista Maijalle! Jostain syystä kameran automaattitarkennus ei pelittänyt, joten käsipelillä piti säätää. Ihmeen onnistuneita kuvia, kun miettii, että ekaa kertaa sisko kyseisellä kameralla taisi kuvata (tai ekoja kertoja ainakin).