Nijin kanssa ollaan ahkerasti pakerrettu ongelmaliikkeiden (nouto ja luoksarin stoppi) parissa sekä kertailtu hyppyä ja jääviä. Paikallaoloa en muuten ole juuri ottanut, mutta se on ollut tähän mennessä pomminvarma liike. Katsotaan miten mölleröissä sitten käy :P Pitää kerran ottaa (tänään) liikkurin kanssa koko paketti lävitse. Täytyy vaan ensin pikakouluttaa joku liikkurin rooliin ;D

Noutoon saatiin lisäpotkua huomattavasti, kiitos Oskun ja Onnin blogissa olleen linkin noutotreenivideoon. Ei kun naksutin käteen ja kapula toiseen + namit taskuun. Ennen tätä mietin, mikä se meidän itse ongelma alkujaan on. Niji ei tykkää nostaa kapulaa maasta, eikä palautuskaan ole kovin innokas. Juokseminen kapulalle on kivaa -> saalisleikkiä, mutta ilmeisesti perusongelma oli se, että kapulan palautusasento eteen oli se juttu, mikä hommassa mätti. No, kapula videon alkuharjoitusten tyyliin minulla kädessä ja koira käskystä kapulaan. Odotin ensin, että Niji hoksaisi itse. Tökki kapulaa, josta naks ja palkka. Tämän jälkeen odotin sitä suun aukeamista ja kappas, se aukesi ja hipaisi kapulaa. Annoin pitkän odottelun jälkeen "ota"-käskyn ja neiti otti kapulan suuhun ja taas palkka tästä. Lopulta homma tuli automaationa ja neiti tarjosi kapulan ottamista itsekseen. Loppua kohden neiti sai pitää kapulaa pidempiä aikoja ja päästin kapulasta itse irti. Tarkoitus oli vahvistaa kapulaan tarttumista sekä pitämistä pää ylhäällä -> Niji nimittäin reikuttaa päätä kapulaa palauttaessa niin, että kapula nojaa minun jalkoihin ja Nijin nokka näyttää maahan -> toisinaan myös huono ote. Koska kapula minun ja koiran välillä -juttu ei toimi, jätin homman parin kokeilun jälkeen ja otin suoraan noutoa lähdöstä palautukseen saakka. Niji syöksyi kapulalle, nappasi sen välittömästi (!) ja LAUKKASI (!!) takaisin eteen pää ylhäällä (!). Varmistaakseni, ettei homma ollut silmän lumetta, kertasin kahdesti. Sama homma toistui uudestaan ja uudestaan. Sitten lopetus ja superpalkka neidille. Näitä harjoituksia on tehty nyt kolmesti tuon jälkeen. Kaksi viimeisintä noutoa olen tehnyt ruokakupilla (onnistuu sittenkin! Ennen ruokakuppi sai neidin laamailemaan, joten en ole noutoja hirmuisesti ruokailun yhteydessä ottanut). Ruokakupilla yhden, kahden toiston (kun suoritus on hyvä) jälkeen neiti saa ruuan. Tämän aamun noutoon olen äärimmäisen tyytyväinen (tarvittiin vain yksi!). Meinasi silmät pudota päästä, kun neiti ryntäsi kapulalle ja palautti sen laukka-askelin tillottaen koko ajan silmiin. Eteenistuminen oli äärimmäisen rivakka ja koko ajan ne pienet anelevat silmät katseli sieltä ison kapulan takaa: "Äiti, oonks mä hyvä?!" :D Inana ikkunen!

Luoksarin stopit luonnistuu ihan kivasti. Saa sitten nähdä, miten Niji kisoissa käsimerkkiä muistaa katsella. Sen vuoksi olenkin panostanut odota-käskyyn paljon. Jostain syystä Niji nimittäin kääntää välittömästi pään pois minusta, kun sanon odota (?!). Siispä samaa juttua kuin valmis-käskyn kanssa tein/teen edelleenkin, eli valmis -> kontakti -> palkka (yleensä lelulla taisteluleikki -> palkka ei lennä). Odota-käskyn kanssa olen käyttänyt nameja. Nyt kontakti pysyy hienosti ja koira seuraa melkolailla koko ajan menoani (tai ainakin luulen niin ;D ). Välillä palkkailen kesken liikkeen pelkästä katsomisesta vahvistaakseni kontaktin pysymistä.

Jäävissä maahanmeno on ollut ainainen murheenkryyni, mutta siihen on tullut aivan valtaisa parannus! :) Kiitos naksun sekä ripeän palkkaamisen neiti on alkanu menemään nopeammin maahan. Ei se vieläkään mikään välitön läts ole, mutta huomattavasti varmempi = nopeampi kuin ennen. Niji alkaa menemään heti maahan, kun se saa käskyn, eikä pysähdy ensin seisomaan ja sitten valahda maahan. Hyvä hyvä. Toivottavasti tämä suunta jatkuu vastaisuudessakin :)

Seuraamiset ja seisahtuminen ovat taattua Niji-laatua. Nou probleemos. Kun vain itse osaisi kisoissa pitää tämän huolettoman ja iloisen mielentilan.. Niji reakoi heti pieneenkin muutokseen minussa, joten pitää varmaan seuraavaksi suunnata jonnekin mielenhallintakurssille. Ei pitäisi jännittää mitään liikettä kisoissa, vaan osata olla pelkäämättä epäonnistumisia. Ikinä ei pitäisi ladata liian suuria odotuksia mihinkään, vaan ottaa realistiset tavoitteet (joissa ollaan suurin piirtein pysytty, kun ohjaaja koki ahaa-elämyksen ja tajusi olla kiirehtimättä yhtään mihinkään). Blogeissa surffailu on vaarallista, ainakin minulle, koska tulee aina sellainen olo, jos joku nuoren koiran kanssa on edennyt ties minne, että ollaan jotenkin jäljessä muista tai meidän pitäisi olla jo sillä ja tuolla tasolla. Huoh. Onneksi sitä edes jotenkin on saanut järjen käteen ja osaa iloita toisten saavutuksista ja heittää kiirehtimisen roskakoriin. Ei sillä mitään saa - harmaita hiuksia ja stressiä ehkä. Pitäisi osata iloita siitä, että omistan kivan koiran, jonka kanssa on erihelppoa tehdä ja kisata. Ei pitäisi katsoa toisia "kilpakumppaneina", vaan ajatella ennemminkin kisoja oman itsensä voittamisena sekä yhteisenä kivana koiran kanssa :) Ei sen niin vaikeaa pitäisi olla. Ehkä olen sittenkin onnistunut myös tällä mielenhallinnan saralla :D

Iltasuunnitelmia: Videoida valmiiksi suunniteltu jälki sekä ottaa kisamaisena avoimen liikkeet Nijin kanssa. Nepolle jatketaan ruudun ja noudon kanssa hömppäilyä (sekin edistyy, uskokaa tai älkää :D )