Sanon minä. Olisi kai aika ruveta tekemään aina niin kuin on alunperin suunnitellutkin: Niji teki tänään taas niin esimerkillisen tempauksen. Lähdettiinpä illalla kiertämään hiekkateillä taas ja kuinkas sattuikaan: Tiellemme osui irto kissa. Niji oli hoksannut kissan jo aikaisemmin, sillä lähti kuin ohjus tykin suusta. Kutsuin, eikä mitään noteerausta. Niji paineli jo sata lasissa kissan perässä. Hetken jo säikähdin, että pitää hakea etsintäapua, kun koira tuntui kadonneen kuin tuhkatuuleen. Niji painalsi kyllä vastaan yhdessä vaiheessa, mutta sujahti silmän räpäyksessä ohitse. Pyyhälsi ihan omiaan, koska kissa oli jo kadoksissa. Lopulta neiti tuli luokse reissultaan. Tämän jälkeen tein neidille helppoja luoksetuloja. Onnistui hyvin, joten jäi positiivinen maku suuhun kaikesta suuttumuksestani huolimatta..

Pääpointtina siis se, että se himputin liina ei voi olla niin vaikea laittaa koiran perään! :O Kerta näin voi käydä, niin ennemmin liinan kanssa stoppaamaan kuin päästää koira pujahtamaan kaiken maailman liikkuvan perään. Tämä tosin oli ensimmäinen, korjaan toinen, laatuaan. Kerran lähti variksen perään raviradalla alkusyksystä :P

Nyt siis tehoreeniä yleiseen luoksetuloon joka tilanteessa. Ollaan liian helppoja juttuja reenailtu arkiluoksetulon kanssa. Kaverikoirien luota tulemista ollaan jonkin verran harjoiteltu, muttei sitäkään tarpeeksi, koska vaikea on niidenkin luota tulla :P

Huokaus.