Niji

Paikka: Läheinen nurmikenttä
Sää: Hämärä, pilvinen, viileä
Häiriöt: Sepe ja Elmo

TAVOITTEET
Seuraaminen: Pidentämistä, käännöksiä
Liikkeestä seisahtuminen: Jatketaan samoja harjoituksia, seisaalleen paikallaan oleminen
Paikallaolo: Ryhmässä, hieman häiriötreeniä

Aloitettiin seuraamisilla, jotka sujuu ihan kivasti. Tosin tänään neiti päätti seurata intopiukuna ensimmäistä kertaa elämässään eli edisti ja kulki ihan miten sattuu. Stopattiin homma siihen heti alkuunsa. Otin Nijin sivulle rauhoittumaan ja tehtiin yhten askeleen seuraamisia, jotta neiti ottaisi homman vähän skarpimmin. Hienostihan se alkoi keskittyä ja seuraaminen palasi normaaliin ruotuun. Sivulletulo on ajoittain jopa suhteellisen nopea. Hyvä :) Itse seuraaminen sujuu mallikkaasti. Minä huomaan hidastavani vauhtia, kun minusta tuntuu, että Niji jätättää, vaikka se vain seuraa edelleenkin oikeassa paikassa... Milloinkahan sitä oikein oppii tähän? Koitin itse kiinnittää huomion eteenpäinkatsomiseen. Onnistuinkin ajoittain ihan kohtalaisesti.

Tein täyskäännöksiä oikeaan ja ne sujuivatkin oikein mallikkaasti. Hoksasin, että tein pelkkiä käännöksiä oikeaan koko ajan, mutta eipä tuo nyt niin vaarallista ole :) Vasempaan käännöksiä pitää muistaa ottaa ensikerralla seuraamista treenatessa.

Liikkeestä seisominen menee hienosti. Pysähtyminen on ajoittain oikeinkin näpäkkä. Huomaan taas eteneväni aivan liian nopeasti... Vähennän apuja aivan miten sattuu. Eli siis malttia, malttia :P Palkkaus satunnaisesti kädestä tai takaa alustalta. Tein seisahtumisia myös siten, että seurautin ja pysäytin. Palasin koiran luo ja jatkoin seuraamista joko lähtemällä suoraan seurauttamaan, vapauttamalla ja ottamalla perusasentoon tai ottamalla koiran perusasentoon ilman vapautusta ja jatkamalla siitä sitten uuteen pysäytykseen. Nämäkin sujui kivasti.

Paikallaolo tehtiin ryhmässä. Sepe vasemmalla ja Elmo oikealla puolella, koirien välimatka vajaa metri. Tänään tapahtui jotain aivan kummallista.. Niji lähti noin puolen minuutin paikallaolon jälkeen pinkomaan aivan yhtäkkiä luokse ja pyöri minun ympärillä niin, etten saanut sitä kiinni. Lopulta sain otteen kaulanahasta ja vein pennelin takaisin paikallaoloon. Tällainen ei käy päinsä, että paikallaolosta lähdetään huitelemaan kun huvittaa. Koira takaisin riviin ja itse takaisin asemiin noin kymmenen-viidentoista metrin päähän. Aikaa kului joku vajaa puoli minuuttia ja palasin kehumaan koiraa. Tehtiin vielä siten, että menin itse noin metrin päähän Nijin eteen ja vieressä makaavat koirat kutsuttiin omistajien toimesta vuoronperään luokse. Niji pysyi operaation ajan hienosti maassa, vaikka mieli tekikin mukaan lähteä :) Paikallaoloon siis lisää varmuutta.

Nijillä on ollut ilmassa pientä oikkuilua: Ulos päästessä se saattaa pinkoa tielle ohikulkijoita moikkaamaan. Ja nykyään se kyseenalaistaa myös minun komennot noteeraamatta niihin ollenkaan ja kun toistan komennon hieman jyrkemmin, esittää ipana kamalan pientä ja lyötyä. Jonkinlaista "murkkuilua" siis ilmassa. Eipä tässä muuta kuin rajat samana kuin ennenkin eikä lipsuilua säännöissä. Inhoan koirien "murkkuikää" -sanana, mutten parempaakaan keksi :P