Nepon toipuessa olen sen kanssa jotain pientä tokoa tehnyt virikkeeksi tässä parina päivänä. Herralle riittää vallan mainiosti, että sipaisen vähän poskea. Sen verran "mustis" on Nijille, että sen mielestä on ihan huippua kun saa vaan tehdä jotain kivaa ihmisäiskän kanssa. Kiva on ollut huomata se, että seuraamisen paikka on muuttunut totaalisesti oikealle kohdalle! :D Ei ole oikeastaan joulun jälkeen paineettomassa ympäristössä seurata vinosti / painaen. Nyt meno on sellaista, mistä itse pidän. Intoa on mukana, mutta paikka on oikea! :)

Nijin kanssa aloitin eilen urakan aloittamalla liikkeestä maahanmenon opettelun "alusta". Oikeastaan palasin vain taaksepäin eli mitään käskyjä en ala vaihtamaan. Vahvistusta vahvistuksen päälle oikeanlaisesta maahanmenosta, eli hissillä mieluummin etupää edellä. Nopeasti neiti on hoksannut, kun olen sille asian "rautalangasta" vääntänyt. Pitkälti leikin kautta homman aloitin. Eli leikin seassa maahan ensin siten, että olin itse paikoillani ja sitten itse peruuttelin ja käskin maahan. Tästä se lähti kivasti liikenteeseen ja uskaltauduin ottamaan seuraamisestakin pari. Hyvin meni! Etenkin sen jälkeen, kun koira jäi seisomaan ja huitaisin sitä puolihuomiossa silmään kädellä... Alkoi maahanmenot saamaan vauhtia, vaikka tarkoitukseni ei ollut huitaista. Kai sitä jotenkin automaattisesti siirtää käden lähemmäs itseään, kun kuvittelee koiran menevän maahan, jolloin käsi joutui törmäyskurssille koiran kanssa? Kaikkea sitä :D

Kaukojakin testattiin. Lähinnä seiso-maahan -vaihdoksia ihan sen oikein maahanmenotyylin aikaan saamiseksi. Hyvin luonnistui. Tosin vahvistin maahanmenoa liikaa ja koira ei meinannut nousta ylös, joten loppu ajan treenasin ylösnousemista, joka sekin lähti lopulta rullaamaan taas :)

Tänä aamuna tein vielä liikkeestä maahanmenoja neidin kanssa ja yllätyksekseni eiliset treenit tuottivat hyvin tulosta! Niji on vaihtanut kertaheitolla tyylin uuteen, joka tosin tarvitsee paljon vahvistusta vielä, ja syöksyy maahan etupää edellä! :D Jee! Nyt vain toistoja, toistoja ja toistoja, jotta homma oikeasti pelittää, eikä ole vain näennäisesti kunnossa ;)

Kentälle eksyttiin neljän aikoihin ja siellä sitä sitten aika menikin. Tein Nijin kanssa ihan yksinkertaisia juttuja. Kontaktia sivulla ja seuraamista lähinnä, mutta myös luoksetuloja, joissa ongelmana oli hitaus (jäi tuijottelemaan muiden touhuja, kun jätin istumaan ja kun kutsuin tuli löysästi luo). Siispä innokkaat luoksarit pääjuttuna. Hyvin neiti teki pari viimeisintä, joihin luoksareiden tekeminen lopetettiin.

Ongelmana oli aluksi kontaktin katoilu, mutta pienillä muistutuksilla koira alkoi skarpata. Tehtiin paljon seuraamisessa käännöstreeniä sekä pyörittiin henkilöryhmässä/koirien seassa paljon. Hienosti meni. Erityisen vaikeata oli jälleen kentällä vilisseiden parsoneiden ohittelu, mutta sekin saatiin sujumaan hyvin seuraamisen muodossa, kun tarpeeksi kauan asiaa hinkattiin :) Niji on aika etevä, kun vain osaa vaatia ;)

Paikallamakuitakin tuli tehtyä hyvässä häiriössä. Niji jopa meinasi nousta, kun näki innokkaan seisojan menevän kauempana. Pienen muistutuksen jälkeen neiti nakotti nätisti paikoillaan ja otti kontaktiakin hieman paremmin. Toisen paikallaolon tein, kun ympärillä seuruutettiin toista koiraa. Kun koira istui alle metrin päähän Nijistä, niin että toisen häntä hieman hipaisi kylkeä heilahtaessaan, kurottautui Niji hieman tätä päin. Tähänkin puutuin, sillä koira oli aikeissa liikkua paikoiltaan. Tehtiin sama uusiksi, mutta tällä kertaa ei ongelmaa :) Neiti makasi rauhallisesti hieman vilkaisten toista.

Lopussa vielä pientä henkilöryhmäilyä. Niji pääsi myös leikkimään tuntemattoman kanssa ja hyvin sujui ilman ongelmia! :)

Tällaista tällä kertaa. Viikko aikaa saada maahanmenosta mahdollisimman hyvä ennen seuraavaa koetta! Äkkiä se aika kuluu :S

Ai niin! :D Tehtiinhän me hieman agilitya. Putki + hyppy sarjaa. Hyppy tosin matalalla liukkaan kentän vuoksi, mutta kuitenkin :) Hienosti meni ja Niji oli innoissaan! ;)