Koko päivä ollaan vain oikeastaan oltu. Nepon kanssa juuri palailtiin pyörälenkiltä, jolle kertyi kilometrejä hiukan vajaa kahdeksan. Tein samalla Nepolle jäljen, jonka jälkeen koira sai juoksennella irti minun pyöräillessä ihanassa kunnossa olevaa metsätietä. Nepo nautti juoksentelusta ja seikkaili hieman metsän puolellakin. Häntä tötteröllä se paineli menemään "Pois alta risut ja männynkävyt" -asenteellaan. Kumpa nuo metsätiet pian olisivat sellaisessa kunnossa, että niillä voisi ihan kunnolla pyöräillä. Päästäisiin Kannuksessakin pyörälenkeille muuallekin kuin asfaltille.

Päivällä touhuttiin yhdessä pihamaalla. Niji kanteli keppejä tai sitten roikkui Hienon Herran pöksyissä taikka hännässä. Nepo taas pysytteli lähelläni. Pitihän sitä toki muutama puska merkata varmuuden vuoksi. Nepoa en irti uskalla pitää, joten se kulkee liina perässään. Liinasta Nijille riemu aina ratkeaa: Sitä on kiva vaania ja retuuttaa! :D

Nijin kanssa en lenksulla ole tänään vielä ehtinyt käymään, mutta ehkäpä tässä voisi jäätelöllä käydä tuolla Ylivieskan keskustassa :) Matka ei ole hirmuinen (n. kilometri), mutta taitaa neiti taittaa osan siitä sylissä.

Ihania nämä päivät, jolloin ei ole oikeastaan mitään tekemistä. Voi vain olla ja rentoutua ;)