Nepon kanssa päästiin pitkästä aikaa taas raunioille seikkailemaan. Pojalla ei ole siellä mitään ongelmaa. Nepo kulkee paikoissa todella reippaasti, eikä ole vielä tähän mennessä pelännyt yhtäkään alustaa. Ainoa hieman jännittävä paikka on sellainen kolmikerroksinen torni, missä pitää nousta jyrkkiä tikkaita ylös. Niissäkin käy niin, että Nepo katsoo minun päälle ja kun kehoitan sitä kiipeämään, niin se menee reippaasti ylös. Betonitunneleissa Nepo liikkuu reippaasti ja menee niihin innoissaan. Yhtä pidempää tunnelia se ei kuitenkaan yksinään mene, vaan käy mutkan n. puolessa välin ja tulee takaisin. Eli jonkinlainen näköyhteys sillä pitää olla koko ajan.

Tokoilut oli vaan sellaista "kunhan otetaan". Ensinnäkin paikalla oli juoksuinen narttu, joka aiheutti Nepossa ensikertaa ikinä sen, ettei poika kunnolla reagoinut käskyihin, vaan katseli muualle. Paljon jouduin muistuttelemaan koiraa, jotta se alkoi taas kiinnittää huomiotaan enemmän minuun. Seuraamistakin otettiin vain ihan pienissä pätkissä, jotta sain jonkinlaista kontaktia aikaan. Tuntuu, että me höylätään samoja vanhoja juttuja vuodesta toiseen eikä ikinä saada valmista :P