Jälki

Paikka: Lähipelto Sää: Tuulinen/puolipilvinen Häiriöt: Haukkuvat koirat häkeissä + ohikulkeva auto

Alusta: Niitetty kostea pelto Pituus: 67 normaalia askelta Muuta: Suora, nami joka askeleella

Pitkän, noin kuukauden tauon jälkeen "uskaltauduin" viimein tekemään jäljen Nijille :) Tauosta huolimatta Niji käytti nenäänsä hyvin ja tarkisti joka askeleen, vaikkei namia aina jäätykään noukkimaan. Vaikka nameja ei otettukaan, niin neiti jäljesti rauhallisesti. Kerran vauhti kasvoi noin neljän askeleen verran nopeammaksi, mutta tasoittui itsestään. Aloitus oli pienoista hutilointia, vaikkei mitenkään pahaa. Askeleet tarkistettiin, mutta ei tarkasti, vaan tyttö heilutteli vain päätään puolelta toiselle etsien jälkeä. Kun ensimmäinen askel osui kohdalle, niin homma rauhoittui. Tämä oli oikeastaan hyvä juttu, sillä Niji on selvästi sisäistänyt idean seurata askelia, eikä vain haju vanaa :)

Pidemmänkin jäljen olisin voinut ihan hyvin tehdä, mutta ajattelin lähteä liikkeelle lyhyestä, suht helposta jäljestä, jotta näen itse, missä vaiheessa koira on. Niji jäljestää kivasti, mutta jälkeen saisi olla vielä enemmän motivaatiota. Siispä ajattelin tehdä jonkin aikaa siten, että aamu- ja iltaruoka tulee jäljeltä. Päätyä en korosta yhtään, sillä se saa aikaan vain rynnimistä ja turhaa "taistelua" jäljellä. Jos ei jälki kiinnosta, niin ei tule ruokaakaan. Sitä ongelmaa tuskin tulee, mutta enemmän tuo askelien ohittaminen ja vauhdin kiihyttäminen välillä häiritsee. Ja jotenkin Nijillä on sellainen "löysä" ote jälkeen, vaikka se varmasti parempaankin pystyisi. Tämä nyt on vain yhden jäljen jälkeinen tunne, mutta ennen taukoakin jäljestäminen oli vain homman hahmottamista. Nyt ruetaan hakemaan sitä oikeaa motivaatiota jäljelle.

Toko

Paikka: Sisällä/ulkona Häiriöt: Ihmisiä ympärillä polvenkorkuisista ylöspäin ;D

Lähinnä ollaan hiottu maahanmenoa, joka on tosiaan vieläkin kiven alla neidillä! Jotenkin sen on ollut vaikea luonnostaa asiaa päähänsä. Nyt homma alkaa pikkuhiljaa sujua paremmin, kun otin maahanmenon istumisen sijaan ruokakupilla. Niji oli siis reissuni aikana keksinyt/opetettu menemään maahan istumisen kautta ja nyt se koittaa tehdä sitä jatkuvasti = Ensin istumaan ja siitä sitten hitaasti maahan = ei hyvä. Tämän "ongelman" vuoksi keskitytään maahanmenoon ennen muuta.

Pieniä sivulletulotreenejä olen myös ottanut, mutta siinäkin on vielä paljon opittavaa. Niji hakeutuu kyllä vasemmalle, mutta paikka on vielä vaikea hahmottaa. Mutta eiköhän tämä tästä ajan kanssa suttaannu :) Seuraamista en ole muutaman askeleen pätkiä lukuunottamatta ottanut.

Paikallaolotreeniä on tullut myös otettua joka käänteessä etenkin maahanmenon yhteydessä sekä istualtaankin. Niji napottaa kuin tatti paikallaan katseen ollessa naulittuna silmiin. Uskomaton pentu! Ei mitään väliä, vaikka lapset sitä halailivat samalla. Katse pysyy ja visusti. Tässä huomaa niin selvän eron Nepoon, että huhhuh!

Huomasin muuten, että Niji osaa istumisen niin hyvin, että pystyy sen suorittamaan vaikka käskisin sitä pienen matkan päästä. Eli toivon mukaan (Huom! Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato ;D) kaukokäskyjen kanssa ei tule olemaan kamalaa ongelmaa, mikäli tämä sama jatkuu! :)