Huomenna se sitten on. Ihan ihme jännitys ollut tämän päivän aikana päällä :P Enkä edes tiedä miksi jännitän... Nepon koe oli paljon helpompi, kun päätös kokeeseen osallistumisesta tapahtui samana päivänä. Ollaan nämä pari päivää vain hengattu. Ruokakupilla tehty jääviä ja kontaktia yms. normaalisti. Onneksi normaalisti jännitys lakkaa kun itse tapahtuma alkaa, joten no panic! :)

Naapurit heivasi tämän kynsien nakertajan kera Rinsessa Haivenen rääkkilenkille, joka ei ollutkaan niin rääkki, mitä odotin. Ilmeisesti henkinen valmistautuminen auttoi ;) Kyllä siellä metsässä puolitoistatuntia taisi mennä, vaikkei niin pitkältä ajalta tuntunutkaan. On se hyvä, että joku heivaa tämän kaksijalkaisen kunnolla reippailemaan, kun tuntuu, ettei omilla lenkeillä tule edes kunnolla hiki kun jää töllöttelemään kaikkea ympärillään olevaa :) Lintuja, lumen tekemiä muodostelmia jne. juttuja tulee tiirailtua lenkkien aikana. Ei ole omena kauas puusta pudonnut siis :)

Kamerahaaveet kummittelee edelleen kovasti... Kumpa olisi se kunnon digijärkkäri, niin näillä pimeillä ilmoilla voisi jotain järkevää saada aikaiseksi... Huokaus. Helmikuun alussa muutan Kuhmoon joksikin aikaa ja käyn välillä vain kirjoittamassa täällä Kannuksessa. Sitten onkin kämpän luovutus. Jonkinlaista oppisopimuspaikkaa pieneläinhoitajaksi koitan kalastella, mutta katsellaan sitä... Jos vaikka tärppäisi :)

"Mä suljen silmät ja tiedän
sä oot mun lähellä.
En huomista enää pelkää,
kun suojaasi mä jään."

AOC || Hyvää Yötä, kertosäe