Tulipas sitten lähdettyä tuohon kamalaan säähän (lumisade ja kamala tuuli!) sauvakävelemään kera kahden painajaisen. Määränpäänä oli Hietaperän koulun piha kolmen kilometrin päässä. Tarkoitus oli vähän tokoilla ja niinhän siinä pääsi käymäänkin ;)

Nepo oli äärimmäisen tohkeissaan hommasta. Erityisen ihana oli nähdä peuratokka lenkin aikana :P Päättivät ylittää tien meidän edessä ja iso painajainen meinasi menettää malttinsa, mutta piti itsensä kuitenkin suht hyvin kasassa. Pieni painajainen vain tiiraili onnellisena peurojen perään, muttei ottanut asiaa mitenkään elämää suurempana juttuna ;D

Mutta sitten itse tokotteluun.

Tein ensin Nepon kanssa seuraamista, joka oli yllätyksekseni tässäkin ympäristössä hyvä. Hivenen edessä, mutta muuten hyvä. Ei painamista tai poikittamista! :) Hyvä Nes! Tein sellaista alokkaan tasoista seuraamista, ehkä hivenen pidempää.

Noudot olivat tänään Ennun mielestä äärimmäisen ihania, joten kapula sai ajoittain kyytiä belgin onnellisen leuan käydessä. Palautus oli järkyttävän vino, joten sitä korjailtiin useaan otteeseen. Intoa ei ainakaan puutu. Nepo voisi lahjoittaa noutointoaan hivenen Nijille :P

Tein Nepolle vielä jäävät (seisominen ja maahanmeno. Aina jumahdan näihin, vaikka tuo osaa kyllä istumisenkin äärimmäisen hyvin :P ), jotka sujuivat hyvin. Maahanmeno hitaanpuoleinen, mutta nopeampi kuin Nijillä.

Luoksetulon pysäytyksiäkin tehtiin. Ne sujui ihan kivasti :) Nepo tulee nopeasti ja pysähtyy täsmällisesti.

Nijin kanssa aloitettiin seuraamisilla. Tein reilunmittaista seuraamispätkää, johon sisältyi käännöksiä suuntaan jos toiseenkin sekä hidaskävely- ja juoksuosuudet. Neiti meinasi pariin otteeseen hieman edistää, mutta muuten homma sujui tosi kivasti samaan vanhaan malliin :)

Luoksetulosta pysähtymisiä sekä läpijuoksuja tehtiin myös. Sujui suht kivasti. Pysähtymiset saisi olla hivenen terävämpiä.

Nouto. Meidän murheenkryyni. Niji menee kyllä innoissaan kapulalle, koskee sitä hampailla ja kääntyy sitten katselemaan minua: "Ai siis mitä tälle pitikään tehdä?" Arght. Jätin treenin siihen, että sain Nijin palauttamaan kapulan käteen. Ensimmäisen haki muuten suht hyvin ja palautti vielä innokkaasti eteen! Nijin mielestä on ihana rynnätä kapulalle ja istua sen kanssa eteen, mutta siihen tarttuminen on niiiin ällöä. Paljon on vielä tämän kanssa tekemistä. Onneksi kuitenkin joitain hyviä kertoja saatiin aikaiseksi :)

Aloittelin neidille liikkeestä istumista. Aluksi kontaktikävelyä (ei seuraa-käskyä) ja siitä sitten back-käsky sekä itse hiljennän ja annan pienen kehoavun. Niji istuu nopsaan. Näitä toistelin parisenkymmentä. Kahdesti tarjosi maahanmenoa, kun itse olin liian hätähousu, muuten sujui hyvin. Tästä se lähtee.

Äidin oli tarkoitus ottaa meidät mukaansa siitä myräkästä, joten jäätiin koululle katoksen alle odottelemaan. Tein siinä odotellessa Nijille p-olon ollen itse piilossa Nepon kanssa. Ensimmäinen meni vähän huonosti, sillä Niji lähti meidän perään. Vein koiran takaisin ja taas piiloon. Kuikkasin ja koira oli noussut istumaan. Menin ja laitoin koiran maahan ja sen jälkeen pysyi hienosti. Tämän jälkeen olin piilossa vajaan minuutin Nepon kanssa. Toinen koira mukana oli aivan uudenlainen häiriö.

Koska aika ei tuntunut kuluvan millään, tein vielä avon kaukot pidentäen välimatkaa koiraan. Näitä tein suurimmaksi osaksi Nijille. Nepo harjoitteli maltin pitämistä odottaen istuen metrin päässä minusta. Yllättävän hyvin Nepo on tähän järjestelyyn tottunut. Se ei piippaa ja nakottaa hienosti odottaen, että se tullaan palkkaamaan :)

Kaukot sujui aivan superisti! :D Matkaa koiraan oli maksimissaan neljä metriä. Panostus oli ensimmäisessä istumisessa sekä matkassa, mutta venytin myös käskyjen väliä. Vitsi neiti osasi olla rivakka ja lähes yhtä nopea kuin Nepo parhaimmillaan! :) Hyvä Nispe! Vaihtelin palkkaa, välillä takaa, välillä edestä.

Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin kävelemään kotia, sillä kyyti oli sen verran myöhässä. Puolesta välin meidät kuitenkin poimittiin kyytiin. Oli aika myräkkä! Mutta lähdettiinpä silti ja onnistuneesti treenitkin meni säästä huolimatta :)