Jep. Pakkohan se on alkaa pikku hiljaa uskoa, että kesä on todellakin tuloillaan. Nepo oli normaalisti käymässä ulkona aamulla ja jossain vaiheessa tuli sisälle. Niji innokkaana koitti saada Nepoa leikkimään ja siinä sitten silmiini osui jotain kummallista: Nepon kuono oli turvoksissa! Annoin kyytabletteja siinä toivossa, että turvotus vähän laskisi ja laskeutuihan se. Tosin edelleen kuono on hieman turvoksissa, muttei ole koko päivänä vaivannut herraa niin paljon, että jostain vakavasta olisi ollut kyse. Tässä todistusaineistoa aamulta:

Aika hurjalle se näytti... Nyt alkaa olla jo lähes normaaleissa mitoissa ;) Tässä vielä yksi leikkikuva aamulta:

Käytiin päivällä shoppailemassa sen verran, että ostin itselleni juhliin huivin ja kengät. Niji oli reissussa mukana ja piipahdettiin kahdessa eläinkaupassa. Toisesta mukaan tarttui uusi narupallo (hukkasin sen Kouvolasta ostetun Vaalan metsiin btw..) sekä kaksi luuta, jotka on jo kaluttu :) Ei siinäkään sitten kauan kestänyt Nepon kohdalla.

Illalla yhdeksän aikaan lähdettiin koululle. Ajatuksena oli tehdä molempien kanssa tokoa (tehtiin muuten eilenkin jotain) ja Nijille jälki. Nepon kanssa keskityttiin seuraamiseen ja luoksariin stopilla. Hienosti pelitti kaikki hommat ja uusi narupallo sai kyytiä intopiukubelgin otteissa ;) Ihana touhuta Ennun kanssa - sillä on kun on sitä poweria tehdessä ihan eri mittakaavassa kuin Nijillä.

Tallasin Nijille jäljen hiekkakentälle ennen Nepon tokoiluja, joten jälki oli ehkä parisenkymmentä minuuttia vanha ja uutena pohjana hiekkakenttä ("hiekkatielle" on joskus tehty muutamia askelia). Alku noin 20 askelta, kulma oikeaan, noin 15 askelta, kulma vasempaan ja noin 30 askelta suoraa. Lopussa vajaa kymmenen askelta namitonta ja viimeisellä askeleella puoli kourallista napuja. Jos oikein laskin, niin tämä oli Nijin 56. jälki.

Olen kyllä erittäin tyytyväinen tähän jälkeen, sillä tarkoitus oli vähän testata, miltä kulmatyöskentely näyttää + nyt näin miten koira oikeasti jäljellä kulkee, kun aiemmin alustat ovat olleet sellaisia, ettei askelia ole kunnolla nähnyt (paitsi muutamilla pelloilla + metsässä). Aluksi Niji oli hirveän epävarma jäljestämisen suhteen ja hihnan (unohdin liinan kotiin) kiristyessä tarjosi maahanmenoa. Kehoitin jatkamaan jälkeä ja lopulta hommaan löytyi rytmi. Epävarmuutta toivat myös namittomat askeleet, jolloin koira koitti etsiä jälkeä laajemmalti. Huomautin äänellä kun koira meinasi lähteä pois jäljeltä. Kulman Niji ajoi äärimmäisen hienosti ja tsekkasi jokaisen askeleen!! O.O Eikä jäljen jatkaminen ollut lainkaan epävarmaa kulman jälkeen, vaikka usein se on tuottanut hankaluuksia. Jätin nyt vielä normaalia pidemmän pätkän ennen nameja. Seuraava suora hyvä, samoin kulma: Taas tarkasti! Seuraava suora oli sitten pidempi. Äärimmäisen hienosti tehty suora, askeleet tarkistettiin (liina tuntumalla, joten parissa kohtaa apuja), eikä namittomalla pitkällä suoralla alettu seilaamaan päällä mitään ihmeellisyyksiä. En tiedä kuinka paljon kyseisessä paikassa oli harhajälkiä, mutta ainakaan ne eivät paljoa jäljestystä haitanneet (paitsi ehkä alun epävarmuuden?).

Jäljen jälkeen tokoiltiin. Tein luoksarin stoppeja ja nakkasin palloa palkaksi. Niji teki jotain ennen kuulumatonta tänään! Nimittäin kun nakkasin pallon sille, neiti säntäsi sen perään, mutta jäikin nuuskimaan hajuja (tokoiltiin Nepon kanssa siinä kohtaa) ja lähti niiden perässä huitelemaan. Sain koiran pölläytettyä ihme huitelusta ja neiti teki saman uudestaan!! >:O Hääsin sen ja kutsuin vasta kun jäi hämilleen seisomaan kentän laidalle. Sitten uudestaan tekemään pientä tokoa (liikkeestä maahan): Niji oli kuulolla äärimmäisen hyvin, eikä ongelmaa ollut. Ihme ötökkä... Jatkossa tokoilut tapahtuu liinassa tai vähintään hihnassa vastaavien hairahdusten varalle... >:(

Käytin koirat vielä rannalla uimassa. Vähän kuvasatoa paikan päältä:

Rantsulla kutsuin Nijiä välillä luokse ja hyvin sujui. Lähtiessä neiti ei sitten ottanutkaan kuuleviin korviinsakaan koko luoksetulokäskyä, vaan meni TAAS jonkun jäljen perässä >:O Ihan siinä kymmenen metrin säteellä oli koko ajan, joten taas laumasta häätö -taktiikka käytäntöön. Tällä kertaa kuljin pitkän matkaa ennen kuin kutsuin koiran luokse. Niji tuli iloisen alistuvasti luokse ja oli hämillään moisesta ajatuksesta. Pidin koiran irti pitkän tovin, että saan homman uusittua, jos vielä jättää kuuntelematta. Sopivasti meidän edessä sattui menemään jänis tien yli. Niji katseli pupua tarkkaavaisesti, mutta kun sanoin "Niji, ei", niin neiti lopetti pupun tuijottelun. Lenkki sujui muutenkin äärimmäisen hienosti. Jossain vaiheessa pistin neidin kuitenkin hihnaan ja päästin irti vasta kotipihassa. Taas yksi häätö ja jätin oven taakse miettimään asioita. Siinä se seisoi (vaikka jo Tiian kanssa puhelimessa vitsailtiin, että lähtee kuitenkin tekemään omiaan) pitkän tovin ihmeissään ennen kuin päästin sen sisälle. Ehkä tämä tästä. On ne "murrosikäiset" niin mukavia... Onneksi jotain tuntuu korvien väliin tulleen luoksetulojen suhteen. Toivotaan, että tämä noususuhdanne jatkuu.

Tosiaan, tänään tuli sitten pääsykoekutsu Kotkaan... 3.6. pitäisi olla pääsykokeessa, joten ensi viikolla uusinta Kotkan reissusta ;) Sain tänään myös ison läjän filmipurkkeja, joten on ainakin vara blogata niistä ;D