Eilen tein Nijille ensimmäistä kertaa tunnaria (samoin Nepolle...) ja neiti osoitti olevansa haka etsintätouhussa. Joka kerta se oma kapula sieltä löytyi. Sama toistui tänään, paitsi yhdesti, kun laitoin oman kapulan vähän turhan tiiviisti toisten sekaan. Tosin Niji jätti tuomatta, koska sen mielestä sitä omaa kapulaa ei siellä ollut.
Nepolle homma ei ollutkaan sitten ihan niin yksinkertaista. Aloitin samalla tavalla kuin Nijinkin kanssa eli kapula selvästi erossa muista kapuloista. Ensimmäisellä kerralla se oma löytyi, mutta seuraava kerta olikin vaikea, vaikka kapula oli edelleen erossa toisista.. Nepo vain otti ensimmäisen kapulan, minkä suuhunsa sai. Ja tämä toistui koko ajan, vaikka erotin kapulaa selkeästi pois muista. Tunnarista tulee herralle vaikea juttu, mutta toivottavasti se lähtee tästä suttaantumaan. Pitää tehdä helppoja ja lyhytkestoisia tuokioita. Jos toistojen määrä nousee liian kovaksi, alkaa herralla keittää. Eli se viimeinenkin keskittymisen ripe kaikkoaa sen siliän tien ;D
Innostuin tänään tekemään Nijin kanssa pienet BH-treenit, jotka sisälsivät paljon seuraamista, liikkeestä istumisen, paikallaolon sekä kaupunkiosuuden tolpassa kiinni olemisen.
Aloitin seuraamisella, joka tuntui takkuavan aluksi. Niji kyllä seurasi, mutta väljästi (johtui ilmeisesti minun toppavarustuksesta?). Seuraamiseen alkoi kuitenkin tulla ryhtiä, kun tein käännöksiä suuntaan jos toiseenkin. Huomautin myös kontaktin putoamisesta, joka varmasti oli osasyy seuraamisen terävöitymiseen. Häiriötä sai sopivasti häkissä olevista koirista, joten suuntasin seuraamistreenit sinne, jotta sain aikaiseksi kontaktin tippumista. Hienosti neiti parin huomautuksen jälkeen skarppasi. Tein häkkien edessä askeleen, parin seuraamisia (myös käännöksiä) ja pitkiä tuokioita pelkkää perusasennossa oloa kontaktin kera. Jos kontakti tippui, vaihdoin paikkaa ja otin koiran hihnalla mukaan. Äkkiä neiti alkoi tarjota suht mallikasta seuraamista ja käännöksiä. Siirryin häkkien edustalta muualle ja tein pitkiä suoria (suuntaansa noin 30-50 askelta), joiden päässä tein täyskäännöksen ja palasin takaisin päin. Pätkiä tuli reilusti. Yli BH-kaavion seuraamisen. Välillä tietenkin palkkausta, joten putkeen ei tätä kaikkea tehty. Lähinnä tarkoituksena saada motivoituneita suoria, joissa muuten oli mukana seuraamista juostenkin.
Seuraamisen jälkeen tein liikkeestä istumista. Eli ihan vain kävelin koiran kanssa, käskin istumaan pysähtyen itse samalla ja sitten taas jatkoin matkaa jonkin verran palaten koiran luokse palkkaamaan. Kivalta alkaa näyttää tämäkin, vaikkei kovin usein olla otettu (olisikohan toinen vai kolmas kerta..?)
Paikallaolon tein koirien häkin lähettyvillä häiriön saamiseksi. Jätin koiran ja lähdin käppäsemään eteenpäin. Otin ihan reilusti matkaa koiraan ja kun käännyin, niin koira olikin noussut istumaan (mitä kummaa?!)... En tiedä voiko vaikutusta olla sillä, että sanoin lähtiessäni odota, jota käytän luoksetulossa, ja koira yhdisti sen jotenkin istumiseen. Tai sitten menin liian kauas :P Tiedä häntä. Niji ei ole koskaan tuota tehnyt, vaikka kauas olenkin mennyt. Kummallista. Laitoin koiran takaisin maahan ja jäin tällä kertaa hieman lähemmäksi. Nyt pysyi hyvin. Tein ehkä jonkun minuutin mittaisen pätkän, jonka jälkeen palkkasin pallolla.
Tolpassa odottelu sujui sitten normaalia paremmin. Odotin, että se huutaa, koska tekee sitä kaupan edessä ja teki sitä myös kesällä/syksyllä, kun pennun tolppaan heitin. Pitää vaikeuttaa hommaa ja käydä tekemässä juttua kaupunkiolosuhteissa.
Niji oli tänään ihan kympillä mukana touhussa :) Ehkäpä me voidaan harkita sitä BH:ta kuitenkin tälle keväälle.. Olisihan siihen kuitenkin vielä reilu kaksi kuukautta aikaa, joten seuraamisen, paikallaolon varmentamisen ja kaupunkiosuuden odottelun ehtii ihan hyvin saada kuntoon. Samoin kuin liikkeestä istumisen. Katsellaan :)
Nepolle homma ei ollutkaan sitten ihan niin yksinkertaista. Aloitin samalla tavalla kuin Nijinkin kanssa eli kapula selvästi erossa muista kapuloista. Ensimmäisellä kerralla se oma löytyi, mutta seuraava kerta olikin vaikea, vaikka kapula oli edelleen erossa toisista.. Nepo vain otti ensimmäisen kapulan, minkä suuhunsa sai. Ja tämä toistui koko ajan, vaikka erotin kapulaa selkeästi pois muista. Tunnarista tulee herralle vaikea juttu, mutta toivottavasti se lähtee tästä suttaantumaan. Pitää tehdä helppoja ja lyhytkestoisia tuokioita. Jos toistojen määrä nousee liian kovaksi, alkaa herralla keittää. Eli se viimeinenkin keskittymisen ripe kaikkoaa sen siliän tien ;D
Innostuin tänään tekemään Nijin kanssa pienet BH-treenit, jotka sisälsivät paljon seuraamista, liikkeestä istumisen, paikallaolon sekä kaupunkiosuuden tolpassa kiinni olemisen.
Aloitin seuraamisella, joka tuntui takkuavan aluksi. Niji kyllä seurasi, mutta väljästi (johtui ilmeisesti minun toppavarustuksesta?). Seuraamiseen alkoi kuitenkin tulla ryhtiä, kun tein käännöksiä suuntaan jos toiseenkin. Huomautin myös kontaktin putoamisesta, joka varmasti oli osasyy seuraamisen terävöitymiseen. Häiriötä sai sopivasti häkissä olevista koirista, joten suuntasin seuraamistreenit sinne, jotta sain aikaiseksi kontaktin tippumista. Hienosti neiti parin huomautuksen jälkeen skarppasi. Tein häkkien edessä askeleen, parin seuraamisia (myös käännöksiä) ja pitkiä tuokioita pelkkää perusasennossa oloa kontaktin kera. Jos kontakti tippui, vaihdoin paikkaa ja otin koiran hihnalla mukaan. Äkkiä neiti alkoi tarjota suht mallikasta seuraamista ja käännöksiä. Siirryin häkkien edustalta muualle ja tein pitkiä suoria (suuntaansa noin 30-50 askelta), joiden päässä tein täyskäännöksen ja palasin takaisin päin. Pätkiä tuli reilusti. Yli BH-kaavion seuraamisen. Välillä tietenkin palkkausta, joten putkeen ei tätä kaikkea tehty. Lähinnä tarkoituksena saada motivoituneita suoria, joissa muuten oli mukana seuraamista juostenkin.
Seuraamisen jälkeen tein liikkeestä istumista. Eli ihan vain kävelin koiran kanssa, käskin istumaan pysähtyen itse samalla ja sitten taas jatkoin matkaa jonkin verran palaten koiran luokse palkkaamaan. Kivalta alkaa näyttää tämäkin, vaikkei kovin usein olla otettu (olisikohan toinen vai kolmas kerta..?)
Paikallaolon tein koirien häkin lähettyvillä häiriön saamiseksi. Jätin koiran ja lähdin käppäsemään eteenpäin. Otin ihan reilusti matkaa koiraan ja kun käännyin, niin koira olikin noussut istumaan (mitä kummaa?!)... En tiedä voiko vaikutusta olla sillä, että sanoin lähtiessäni odota, jota käytän luoksetulossa, ja koira yhdisti sen jotenkin istumiseen. Tai sitten menin liian kauas :P Tiedä häntä. Niji ei ole koskaan tuota tehnyt, vaikka kauas olenkin mennyt. Kummallista. Laitoin koiran takaisin maahan ja jäin tällä kertaa hieman lähemmäksi. Nyt pysyi hyvin. Tein ehkä jonkun minuutin mittaisen pätkän, jonka jälkeen palkkasin pallolla.
Tolpassa odottelu sujui sitten normaalia paremmin. Odotin, että se huutaa, koska tekee sitä kaupan edessä ja teki sitä myös kesällä/syksyllä, kun pennun tolppaan heitin. Pitää vaikeuttaa hommaa ja käydä tekemässä juttua kaupunkiolosuhteissa.
Niji oli tänään ihan kympillä mukana touhussa :) Ehkäpä me voidaan harkita sitä BH:ta kuitenkin tälle keväälle.. Olisihan siihen kuitenkin vielä reilu kaksi kuukautta aikaa, joten seuraamisen, paikallaolon varmentamisen ja kaupunkiosuuden odottelun ehtii ihan hyvin saada kuntoon. Samoin kuin liikkeestä istumisen. Katsellaan :)
Kommentit