Kaikkea sitä voikin sitten sattua...

Ainoa hyvä juttu viime yössä oli se, että Niji pyysi ensimmäistä kertaa ulos asioille! :) Mutta, otin sitten Neponkin mukaan ja kuinkas ollakkaan: Tämä päättää lähteä omia teitään ja karata! Ihan ihmejuttu, koska kutsuessani koiraa se ei edes korvaansa lotkauttanut vaan käveli tyynenrauhallisesti ja määrätietoisesti nurkan taakse. Saatoihan se olla, että poika läksi tarpeilleen, mutta yleensä se pinkoo toiseen suuntaan yhteen tiettyyn ojaan. Toivottavasti töihin lähtenyt ihminen ei kamalasti Nepon haukkua säikähtänyt... Nepo kun tuli ovelle, niin kuulin sen haukahtavan pari kertaa... Ei kiva homma alkuunkaan...

Eli Nepolle luoksetulotreenejä -___-