Aina kun kuvittelee kaiken menevän mainiosti, niin jostain sitten pitää tupsahtaa jotain todella ikävää...

Vietin eilen ihan normaalia lauantaiaamua Kannuksessa, kun siskoni soitti ja kertoi Nepon käyttäytyvän oudosti. Nepo oli juuri aamulenkillä, eikä oikein ollut halukas liikkumaan ja touhuamaan. Perjantai-iltana oli jopa ruoka jäänyt muutamaa haukkua lukuunottamatta kuppiin. Lauantaina ei ruoka mennyt ollenkaan alas. Ei edes lattialle pudonneet herkut. Kun sisko koiran kanssa palasi lenkiltä, Nepo suuntasi keittiönpöydän alle makaamaan. Siellä se sitten kyhjötti surkeana.

Tästä huolestuneena vanhemmat lähtivät kiikuttamaan Nepoa pikapikaa eläinlääkärille. Koska Nepo oli ollut juomatta päivän, nesteytettiin se. Jo omat epäilykseni kohdistuivat vatsaan ja röntgenkuvista voi vain todeta sen, että jotain ylimääräistä siellä on.. Siitä ei olla vieläkään selvillä, että missä mahdollinen vierasesine (näyttää linnun luulta) on, sillä osassa kuvista esine näyttäisi olevan suoliston/vatsan ulkopuolella.. Leikkaushoitoon ei kuitenkaan lauantaina ryhdytty, vaan poika kotiutettiin monen eläinlääkärissä vietetyn tunnin jälkeen. Eläinlääkärin arvion mukaan Nepo ei ollut lähtiessä toivotunlaisessa kunnossa. Jos Nepo ei tokenisi sunnuntaihin mennessä, annettiin kaksi vaihtoehtoa: Leikkaus tai luopuminen :(

Lähdin Nijin kanssa Kannuksesta tänäaamuna aikaisin junalla kotia kohti. Vasta Oulussa uskalsin soittaa ja kysellä Nepon kuulumisia. Ei kovin hyvältä kuulostanut.. Vieläkään ei ruoka maistunut tai vettä käyty lipittämässä. Koira vain nukkui. Oloni oli tässä vaiheessa todella kurja ja matkanteko oli samaan aikaan aivan liian matelevaa ja nopeaa. Halusin olla nopeasti kotona, mutta kuitenkin pelkäsin koiran näkemistä :(

Kotiin päästyäni käväisin vessassa, jonka jälkeen keittiössä odotti kuihtunut musta painajainen häntä hieman heiluen. Normaalisti Nepo olisi ollut vastassa heti ovella. Nyt se oli kömpinyt ylös olohuoneesta haistettuaan minut ja käveli ilmaa nuuskien keittiöön, jonne saavuin. Pari kertaa Nepo jaksoi pusuttaakin, mutta kovin laiskasti...

Tulostani koira piristyi jonkin verran ja söi hieman ruokaansa sekä joi viettä, kun kehoitin. Kuitenkin koira on selvästi kipeä. Nyt odotellaan, että eläinlääkäri vain pääsee irti muista hommistaan, jotta Nepo pääsee uudelleen arvioitavaksi...

Nepo makaa nyt tuossa vieressä kuten aina ennenkin kun olen koneella. Perässä se ei kulje, mutta jos olen liian kauan poissa sen luota, niin koira tulee etsimään ja asettuu viereen nukkumaan.

Ei ole mitään kurjempaa olemassa kuin nähdä oma, rakas koira näin huonossa kunnossa :( Iloinen höseltäjä on kadonnut jonnekin...