Paikka: Läheinen nurmikenttä Sää: Aurinkoinen Häiriöt: Ohikulkijoita tiellä/leikkipuistossa

Pitihän sitä ottaa nyt heti treenausta liikkeestä seisahtumisen osalta Nepolle kokeiden jälkeen, kun liike siellä meni miten meni. Heti ensimmäisellä kerralla poika jämähti paikalleen muutaman askeleen viiveellä.. Kiva. Hinkattiin seisahtumista todella paljon kymmenen minuutin ajan. Aikaiseksi saatiin todella jämäkkä ja hyvä pysähtyminen. Toki en itse nähnyt ottiko Nepo askelia minkä verran. Palkkaus sateli milloin mistäkin vaiheesta. Välillä välittömästi käskyn jälkeen ja muutamia kertoja tuli otettua liike kokonaisuudessaan. Myös koiran luokse palaaminen on ollut ongelma, koska Nepo ennakoi ja istuu ilman käskyä. Siispä myös palaamista harjoiteltiin. Jospa tästä tulisi taas meidän bravuuriliike, kunhan viilataan tätä hieman :P

Seuraamista otin myös paljon. Kontakti oli aivan loistava ja paikka hyvä. Ei edes estämistä tai poikittamista.. Outoa. Kohtasimme kuitenkin uudenlaisen ongelman ja se koski perusasentoja kun pysähdyimme. Koira nimittäin jää seisomaan tai hivuttaa peppuaan todella hitaasti alas. Tähän puutuin nyppäämällä hihnasta sekä jättämällä hitaita palkkaamatta. Toinen juttu perusasennoissa on se, että Nepo laittaa tassun jalkani päälle pomotusmielessä(!). Tähänkin puutuin nyppäämällä tai pukkaamalla toisella jalalla tassua.

Paikallamakaamista treenasin hieman myös. Puutuin turhiin vilkuiluihin tömäyttämällä jalalla maata tai murahtamalla. Nepo pysyy hyvin, mutta kyyläilee joka ääntä. Vilkaisun sallin, mutta tuijottamaan ei tarvitse jäädä.

Otin seuraamista vielä palatessamme kämpille. Nyt hain perusasennon pomotusongelmien lisäksi pitkäkestoista kontaktia. Nepo osaa seurata hienosti ja upealla kontaktilla, mutta nyt homma on unohtunut.. Suurin vaikuttava tekijä on se, etten ole yksinkertaisesti vaatinut kontaktia tarpeeksi joka kerta. Uskon myös lähellä"-käskyn olevan yksi vaikuttavista tekijöistä. Se on nimittäin käsky, jolloin koiran pitää kulkea vasemmalla puolella ilman kontaktia. Tämä on lähinnä hallintakäsky. Otan nimittäin Nepon lähelle silloin kun tiedän, ettei se pitäisi seuraa-käskyn kontaktia, vaan joutuisin sitä siltä erikseen vaatimaan. Tämä koskee siis lähinnä ohitustilanteita.

Jotain takapakkia on nyt kokeen jälkeen tapahtunut. Nepo on ruennut taas kokeilemaan minun sietokykyäni, koska en koepaikalla ollut ihan parhaassa mahdollisessa vireessä jännittämisen vuoksi. Ongelmia on esiintynyt arkipäivän tilanteissa, kuten luun luovuttamisessa. Irti-käsky kaikui tänä aamuna kuin kuuroille korville kun pyysin Nepon luokseni jotta saisin siltä luun pois. Vasta kolmannella tai neljännellä käskyllä koira irrotti, vaikka normaalisti irrotukseen riittää tasan yksi käsky... Nepo ei myöskään ole aikoihin kokeillut näppäämistä minuun, mutta nyt sekin tapahtui. Tämä tapahtui ennen treenaamaan lähtöä ollessani koiran kanssa kämppämme portailla. Nepo kiihtyi ensinnäkin nähdessään toisessa päädyssä asuvan koiran ja kun olin ottamassa sitä poskivilloista kiinni, niin Nepo toklasi ranteeseen. Koira sai kyllä kuulla puremisyrityksestään, mutta jotenkin komentaminen jäi vajaaksi johtuen siitä etten ollut heti tilanteen tasalla. En myöskään rangaissut yrityksestä mitenkään kovasti. Elin kai jo siinä toivossa, ettei Nepo enää yrittäisi hampaitaan minuun joten pureminen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Eihän tässä mitään muuta voi kun taaplata taas pää pystyssä eteenpäin ja olla valmistautunut uusiin yllätyksiin. Tärkeintä on tietenkin olla itse edellä tilanteissa, jotta ikävyyksiltä vältyttäisiin.

Huokaus.